voimaannuttaminen

Voimaannuttaminen on prosessi, jossa yksilöä, ryhmää tai yhteisöä tuetaan saamassa enemmän hallintaa omaan elämäänsä, resursseihinsa ja päätöksentekoonsa. Se kattaa sekä henkilökohtaisen itseluottamuksen ja osaamisen kehittämisen että ryhmä- ja yhteisötason vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen.

Voimaantuminen voidaan nähdä sekä yksilöllisenä että kollektiivisena ilmiönä. Yksilötasolla tavoitteena on itsemääräämiskyvyn, itsetunnon ja kyvykkyyden kasvattaminen esimerkiksi omien tarpeiden ilmaisussa, terveyden ja sosiaalisen osallistumisen edistämisessä. Kollektiivisesti kyseessä on yhteisön valta-aseman muutokset, kuten osallistuminen päätöksentekoon, resurssien ja palveluiden saavutettavuuden parantaminen sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Toimintamuodot vaihtelevat palvelu- ja kehittämistyössä: osallisuuden vahvistaminen, kapasiteetin kehittäminen, tieto- ja resurssipääsyn turvaaminen, verkostojen rakentaminen sekä vahvaan arvoihin perustuva lähestymistapa (vahvuus- ja voimavarakeskeinen työskentely). Voimaannuttaminen voidaan kohdentaa yksilöille (esim. potilaat, asiakkaat), ryhmille (esim. nais- ja pakolaisjärjestöjen jäsenet) tai laajemmin yhteisöille (esim. asuinalueet, koulut).

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota muutoksiin päätöksentekotilanteissa, osallisuudessa, itsemääräämisen kokemuksessa sekä sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa. Kritiikki liittyy riskin ilmaisun liialliseen yksilöllistämiseen sekä kulttuurisidonnaisuuteen ja rakenteellisten muutosten puutteeseen. Voimaannuttamisen tavoitteet ovat usein yhdenmukaisia ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuskäsitteiden kanssa.