reseptoriproteiineista

Reseptoriproteiinit ovat solukalvon tai solun sisäpuolen proteiineja, jotka sitovat spesifisiä ligandteja kuten hormoneja, neurotransmittereita tai kasvu- ja tulehduksellisia tekijöitä. Ligandin sitoutuminen muuttaa reseptoriproteiinin konformaatiota ja käynnistää signaalin, joka johtaa solun vastaukseen, kuten kanavavirtojen avautumiseen, entsymaattisen reaktioketjun aktivoitumiseen tai geenien ilmaisun säätelyyn.

Reseptoriproteiinit voidaan jakaa kahteen pääryhmään: solukalvon läpäiseviin ja solun sisäisiin reseptoreihin. Solukalvon läpäisevät reseptorit voidaan jakaa ionikanavareseptoreihin, jotka avaavat ionikanavia vastauksena ligandin sitoutumiseen; G-proteiinikytkettyihin (metabotrooppisiin) reseptoreihin sekä entsyymireseptoreihin, kuten tyrosiinikinaasireseptoreihin. Solun sisäiset reseptorit sijaitsevat solun sisäelimissä, esimerkiksi tumassa, ja ne muuntavat geenien ilmaisua hormoneille kuten steroidihormoneille.

Signaalin välitys voi johtua ionivirtojen muutoksista, toisiolähetteiden kuten cAMP, IP3 tai DAG muodostumisesta sekä proteiinien fosforylaatiosta. Pitkällä aikavälillä reseptorit voivat muuttaa ilmaisuaan tai solun koostumustaan, ja niiden herkkyys voi muuttua desensitisaation tai up- ja down-regulaation kautta.

Reseptoriproteiineja käytetään laajasti lääketieteessä, sillä ne ovat keskeisiä kohteita: monet lääkkeet vaikuttavat reseptoreihin kilpailemalla ligandien kanssa tai estämällä signaalin välittymistä. Esimerkkejä ovat asetyylikoliinireseptorit, glutamaattireseptorit sekä tyrosiinikinaasireseptorit.