reninangiotensiinaldosteronijärjestelmään

Renin-angiotensin-aldosteronijärjestelmä (RAAS) on hormonitoiminnallinen säätelyjärjestelmä, jonka avulla keho ylläpitää verenpainetta, veren tilavuutta sekä natrium- ja veden tasapainoa. Järjestelmässä ovat keskeisiä entsyymit ja hormoneita, kuten reniini, angiotensiini I ja II sekä aldosterooni, ja sen päätoiminnan tapahtumapaikkoina ovat munuaiset, maksa, keuhkot ja lisämunuaiset.

Järjestelmän käynnistäviä tekijöitä ovat laskenut verenpaine tai vuorokausivaihtelut, alhainen natriumin osuus distaalisessa tubuluksessa sekä suonikalvon sympatikusstimulaatio. Näin munuaisten uloimman kerroksen juxtaglomerulaariset solut vapauttavat reniinia. Renin muuttaa maksassa tuotetun angiotinogeenin angiotensiini I:ksi, jota keuhkojen endoteelissä oleva angiotensiini-konvertaasitulko (ACE) muuntaa angiotensiiniksi II. Angiotensiini II sitoutuu AT1-reseptoreihin ja aiheuttaa verisuonten supistumista sekä lisämunuaiset erittämään aldosteroonia.

Aldosteroni lisää natriumin ja veden takaisinimeytymistä munuaistiehyissä, mikä kasvattaa veren tilavuutta ja verenpainetta. Angiotensiini II myös supistaa efferenttejä arterioleita ja voi lisätä janon tunnetta sekä antidiureettisen hormonin (ADH) eritystä. Järjestelmän toiminta on osittain palautesäätelyllä: verenpaineen ja natriumin pitoisuuksien kohoaminen sekä natriureettiset peptideet voivat estää reniinin eritystä.

Kliininen merkitys ja hoito: RAAS:n ylitoiminta liittyy muun muassa verenpainetaudin, sydämen vajaatoiminnan ja kroonisen munuaistieatarian kehittymiseen. Tehokkaita hoitomuotoja ovat ACE-estäjät, angiotensiini II -salpaajat (ARB:t), reniinin estäjät sekä aldosteronireseptoriantagonistit. Yleisimmät haittavaikutukset voivat olla yskä ACE-estäjien yhteydessä sekä hyperkalemia ja angioedeemat. RAAS:in tutkiminen ja säätely ovat tärkeitä erityisesti epätyypillisten verenpainetautien ja munuaiskatoon sairastuvien hoidossa. Historia: reniinin löytäjiksi katsotaan 1898 vuonna Tobiasi Tigerstedt ja Baretta Bergman.

---