endoteelissä

Endoteeli on ohut solukerroksinen pinnoitus, joka lineeraa verenkierron lumen sekä sydämen ja lymfaattisen järjestelmän sisätilat. Endoteelisolut muodostavat jatkuvan, tiiviin kerroksen ja ovat suurimmaksi osaksi mesodermistä peräisin. Ne muodostavat verisuonten sisäkalvon ja osallistuvat useisiin säätelyprosesseihin sekä verenkierron että immuunijärjestelmän toiminnassa.

Endoteelillä on alueellista vaihtelua ja se voi olla jatkuvaa, fenestroitua tai maksassa olevan sinusoidaalisen endoteelin kaltaista. Jatkuva endoteeli esiintyy sileissä lihassoluissa ja suurissa verisuonissa; fenestroitu endoteeli mahdollistaa suuremman läpäisevyyden, esimerkiksi munuaisissa ja endokriinisissä rauhasissa; sinusoidaalinen endoteeli on erityisen epätiivis ja mahdollistaa suuremman materiaalien vaihdon maksassa ja pernassa. Endoteelisolujen päällä on glycocalyx- ja basalaarinen kalvo, ja moniin verisuoneihin liittyy pericyyttejä erityisen sääntelyn vuoksi. Veri-aivo-este (blood-brain barrier) on esimerkki erityisestä, tiiviisestä endoteelistä, jonka liitosrakenteet estävät epätoivottujen aineiden pääsyn aivokudokseen.

Funktion osalta endoteeli säätelee läpäisevyyttä ja aineiden kuljetusta, ylläpitää verenkierron säätelyä sekä verisuonten tonusta NO:n, endotehliinin ja prostasykliinin avulla. Se on anti-tromboottinen pinta ja osallistuu immuunijärjestelmän säätelyyn adheesiomolekyylien kautta sekä leukosyyttien siirtymään kudokseen. Endoteeli on myös tärkeä tekijä angiogeneesissä ja kudosten paranemisessa.

Endoteelinen dysfunktio liittyy lukuisiin sairauksiin, kuten ateroskleroosiin, verenpainetautiin, diabetekseen ja tupakointiin. Sen mittaamiseen käytetään esimerkiksi ruuansulatus-/äkkisäikeiden vapautumista ja verenkierron dynamiikkaa kuvaavia menetelmiä; hoitomuotoina korostuvat verenpaineen ja kolesterolehdin hallinta sekä elämäntapamuutokset, statiinit ja joissakin tapauksissa ACE-estäjät.