reluktanssin

Reluktanssi (gen. reluktanssin) on magneettisen kierron vastus vastustaa magneettisen fluxin kulkua. Se riippuu magneettisen polun pituudesta, poikkipinta-alasta ja materiaalin permeabiliteetista. Yhdenmukaisella polulla reluktanssi on R = l / (μ A), missä l on magneettisen polun pituus, A sen poikkipinta-ala ja μ materiaalin permeabiliteetti (μ = μ0 μr; μ0 on tyhjiön permeabiliteetti ja μr suhteen permeabiliteetti).

Magnettiset ilmaisut liittyvät toisiinsa mmf:n ja magneettisen fluxin kautta: flux Φ on F:llä Φ = F / R, ja F = N I (N kierre, I virta). Magneettisen kierron kokonaisreluktanssi R_total sekä sarjassa olevien osien summa ja rinnankäytöissä 1/R_total = Σ (1/R_i) pätevät kuten vastuksissa sähköisessä verkossa. Samanlaisella analogialla flux on kuin sähkön virta, mmf on kuin jännite, ja reluktanssi on kuin vastus.

Induktanssi liittyy reluktanssiin L = N Φ / I = N^2 / R tietyllä polulla, joten suurempi permeabiliteetti tai suurempi poikkipinta-ala pienentää reluktanssia ja kasvattavat induktanssia. Toisaalta ilmanaarteen (air gap) lisääminen kasvattaa reluktanssia merkittävästi, koska μ_r ≈ 1.

Reluktanssi on keskeinen käsite suunniteltaessa muuntajia, keloja ja magneettisia kiinnikkeitä. Sen avulla voidaan analysoida ja optimoida magneettisen polun tehokkuutta ja energian siirtoa materiaaleja hyödyntämällä. Reluktanssin yksiköt ovat ampere-kierroksia per webber (At/Wb); sen käänteinen arvo, permeanssi, ilmaisee helpommin magneettisen virtauksen kulun.