rekombinanttimenetelmissä

Rekombinanttimenetelmät, jotka tunnetaan myös nimellä geenitekniikka, ovat molekyylibiologian menetelmiä, joilla yhdistetään DNA-molekyylejä eri lähteistä. Tavoitteena on luoda uusia yhdistelmä-DNA-molekyylejä, jotka eivät esiinny luonnossa. Tämän mahdollistaa DNA:ta pilkkovat ja liittävät entsyymit, kuten restriktioentsyymit ja ligaasit.

Prosessi alkaa yleensä halutun geenin eristämisellä yhdestä organismista. Tämä geeni voidaan sitten liittää vieraan DNA-molekyylin, kuten plasmidin, sisään. Plasmidit ovat pieniä, rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita löytyy bakteereista ja joita käytetään usein vektoreina eli kuljettajina geenin siirtämiseksi isäntäsoluun. Kun yhdistelmä-DNA-molekyyli on muodostettu, se siirretään tyypillisesti bakteeri- tai hiivasoluun, jossa se voi monistua isäntäsolun jakaantuessa.

Rekombinanttimenetelmien sovellukset ovat laajat. Niitä käytetään esimerkiksi lääkkeiden, kuten insuliinin ja kasvuhormonin, tuottamiseen. Biotekniikassa niillä kehitetään muuntogeenisiä organismeja, joilla on parannettuja ominaisuuksia, kuten taudinkestävyyttä tai lisääntynyttä sadontuottoa kasveilla. Geeniterapiassa rekombinanttimenetelmiä tutkitaan sairauksien hoitoon siirtämällä sairaita geenejä korvaavia terveitä geenejä potilaan soluihin. Myös tutkimuksessa rekombinanttimenetelmät ovat keskeisiä geenien toiminnan selvittämisessä ja proteiinien tuottamisessa.