rekombinanttimenetelmillä

Rekombinanttimenetelmät, jotka tunnetaan myös nimellä geenitekniikka tai DNA-teknologia, ovat joukko molekyylibiologian tekniikoita, joilla yhdistetään tai muokataan geneettistä materiaalia eri lähteistä. Tämän prosessin ytimessä on toisen eliön geeni, kuten ihmisen tai bakteerin, siirtäminen toiseen eliöön, esimerkiksi bakteeriin, hiivaan tai kasviin. Tavoitteena on usein saada vastaanottajaeliö tuottamaan tiettyä proteiinia tai muuttamaan sen ominaisuuksia.

Keskeisiä työkaluja rekombinanttimenetelmissä ovat restriktioentsyymit, jotka toimivat kuin "molekyylisakset" leikaten DNA:ta tietyistä tunnistuskohdista. Ligatuureja puolestaan käytetään yhdistämään paloiteltuja DNA-fragmentteja, luoden niin kutsuttua rekombinantti-DNA:ta. Tämä yhdistetty DNA voidaan sitten lisätä isäntäsoluun, esimerkiksi bakteerin plasmidin avulla, joka on pieni, pyöreä DNA-molekyyli.

Kun rekombinantti-DNA on isäntäsolussa, solu kopioi sen yhdessä oman perimänsä kanssa. Jos geeni tuottaa proteiinia, isäntäsolu alkaa valmistaa tätä proteiinia ohjeiden mukaisesti. Tätä prosessia hyödynnetään laajasti biotekniikassa, lääketieteessä ja maataloudessa. Esimerkkeinä ovat insuliinin, kasvuhormonin ja rokotteiden tuotanto, sekä muuntogeenisten organismien kehittäminen, jotka kestävät paremmin tuholaisia tai tuottavat enemmän satoa. Rekombinanttimenetelmät ovat mullistaneet monia tieteen ja teollisuuden aloja tarjoamalla uusia tapoja tutkia, muokata ja hyödyntää perimää.