ravitsemustilat

Ravitsemustila (ravitsemustilat) tarkoittaa yksilön energian ja ravinteiden saannin sekä niiden käytön tasapainoa kehossa. Hyvä ravitsemustila tukee immuunijärjestelmää, solujen uusiutumista ja toimintakykyä, kun taas aliravitsemus, liiallinen ravitsemus tai mikroravinteiden puutteet voivat heikentää terveyttä ja lisätä sairastumisriskin.

Ravitsemustilan arviointi perustuu sekä seulontaan että yksilölliseen kartoitukseen. Keskeisiä mittareita ovat painon ja pituuden perusteella laskettu BMI, toteutuneen painonmuutoksen suuruus sekä ruokahalu ja ruokailutottumusten muutokset. Laboratoriomerkinnät, kuten proteiiniaineet (esimerkiksi albumiini ja prealbumiini), voivat antaa lisäinformaatiota, samoin lihasvoima ja lihasmassa. Käytännössä käytetään seulontatyökaluja kuten MNA (mini-nutritional assessment), MUST tai SGA, ja GLIM-kriteerejä ravitsemustilan diagnosoinnissa.

Ravitsemustiloihin voivat vaikuttaa sairaudet ja elämäntilanteet, esimerkiksi ikä, krooniset sairaudet, syöminen, tulehdukselliset sairaudet sekä kirurgiset toimenpiteet. Aliravitsemus liittyy lisääntyneeseen komplikaatioriskiin, infektiokykyyn, haavojen paranemiseen sekä toimintakyvyn heikkenemiseen. Ylipaino ja lihavuus sekä mikroravinteiden puutteet voivat lisätä kroonisten sairauksien riskejä.

Hoito perustuu yksilölliseen ravitsemussuunnitteluun ja voi sisältää ravitsemusneuvontaa, suun kautta annettavia ravitsemuslisäaineita sekä, jos tilanne sitä edellyttää, enteraalista tai parenteraalista ravitsemusta. Varhainen seulonta ja seuranta sairaaloissa, kotihoidossa ja vanhustenhuollossa auttavat ehkäisemään ravitsemuksellista heikkenemistä ja parantamaan hoitotuloksia.