ravitsemustila

Ravitsemustila kuvaa henkilön energian ja ravintoaineiden saannin sekä niiden aineenvaihdunnan tilaa suhteessa tarpeisiin. Hyvä tilanne tukee terveyttä, immuunijärjestelmää ja toimintakykyä; huonontunut tila voi heikentää vastustuskykyä ja toipumista.

Ravitsemustilan arviointi yhdistää ruokavalion kuvauksen ja objektiiviset mittaukset. Keskeisiä indikaattoreita ovat ei-toivottu laihtuminen, painonvaihtelut, BMI sekä energian ja proteiinin saannin riittävyys. Lihasmassan ja voiman arviointi sekä ruokailutottumusten, nielemisen ja suun terveyden tarkastelu täydentävät kokonaisuutta. Laboratoriokokeista voi olla hyötyä, mutta yksittäiset arvot eivät yksin riitä ravitsemustilan määrittelyyn.

Seuranta ja seulonta sekä useat työkalut auttavat arvioinnissa. Esimerkkejä ovat Mini Nutritional Assessment Short Form (MNA-SF), Malnutrition Universal Screening Tool (MUST) ja PG-SGA. Näitä voidaan käyttää sekä riskin tunnistamiseen että hoidon aloittamisen ja seurannan apuna.

Ravitsemustilaan vaikuttavat sairaudet, ikä, nielemisvaikeudet, ruokavalion rajoitteet sekä sosioekonomiset tekijät. Pitkäkestoiset sairaudet sekä kirurgiset toimenpiteet voivat lisätä ravitsemustilaan liittyviä riskejä ja muuttaa ravitsemusterapiaa tarpeiden mukaan.

Toimenpiteet tähtäävät ravitsemuksen ylläpitämiseen tai palauttamiseen: yksilöllinen ravitsemussuunnitelma, energian ja proteiinin lisäys, ravintolisät sekä tarvittaessa enteralinen tai parenteralinen ravitsemus. Seuranta varmistaa, että hoito vastaa potilaan tilaa ja tarpeita.

Ravitsemustila on keskeinen osa kliinistä hoitoa ja väestön terveyden seurantaa. Hyväntilan huomioiminen liittyy parempaan toipumiseen, elämänlaatuun ja sairauden etenemisen hallintaan, myös vanhustenhuollossa ja terveyden edistämisessä.