syöminen

Syöminen on elimistön toiminto, jossa ruoka otetaan suun kautta ja muutetaan ravinnoksi. Se kattaa sekä mekanisen purennan että kemiallisen pilkkomisen sekä ruoansulatuksen aloittamisen suuontelossa ja maha-suolikanavassa.

Prosessi alkaa purennalla ja syljen aloittamalla hiilihydraattien pilkkoutumisella, jonka jälkeen ruoka siirtyy nieltäessä ruokatorven kautta mahalaukkuun. Mahanesteet sekoittavat ruoan, ja proteiineja sekä rasvoja aletaan pilkkoa. Ohutsuolessa ravintoaineet imeytyvät vereen; haima ja maksa erittävät entsyymejä sekä sappia riittävän pilkkoutumisen varmistamiseksi. Kylläisyyden säätelyyn vaikuttavat useat hormonit, muun muassa ghreliini ja leptiini, sekä keskushermoston mekanismit.

Ravinto sekä ateriointikokemus ovat kulttuuri- ja yksilötasolla usein yhteydessä toisiinsa. Eri kulttuureissa painotetaan erilaisia ruokia, aterioiden rakentamista ja ruokailutapoja, ja uskonnolliset sekä eettiset näkökulmat voivat rajoittaa tai ohjata ruokavalintoja. Ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma.

Ravitsemuksellinen ohjaus tähtää riittäviin ja monipuolisiin energianlähteisiin sekä vitamiineihin ja kivennäisaineisiin. Tasapainoinen ruokavalio tukee terveyttä, kun taas liiallinen tai vähäinen ruokavalio voi johtaa terveysongelmiin. Ruokaturvallisuus, ruokien käsittely, säilytys sekä allergioiden huomioiminen sekä ympäristövaikutukset ovat nykyajan huomionkohteita.