ravinnonsaannissa

Ravinnonsaanti tarkoittaa henkilön ruokavaliosta päivittäin saamaansa ravintoaineiden kokonaismäärää. Se kattaa sekä energian että makro- ja mikroravintoaineet, kuten proteiinit, hiilihydraatit, rasvat sekä vitamiinit ja kivennäisaineet. Ravinnonsaanti voidaan tarkastella riittävyytenä suhteessa elimistön tarpeisiin eri elämänvaiheissa ja terveydentilan mukaan. Puutteellinen ravinnonsaanti voi johtaa sairauksiin, kuten anemiaan tai osteoporoosiin, sekä heikentää immuunivastetta, kun taas liiallinen tai epätasapainoinen saanti voi lisätä riskejä, kuten ylipainoa ja kroonisia sairauksia.

Ravinnonsaannin arviointi perustuu ruokavaliota kuvaaviin menetelmiin, kuten 24 tunnin muistilomakkeisiin, ruokapäiväkirjoihin ja ruokailutottumusten kyselyihin. Arviointi suhteutetaan ravitsemussuosituksiin tai muuhun viitearvopohjaan, jota käytetään kullekin ravintoaineelle. Ruokien koostumus lasketaan ravintoainetietokantojen avulla; käytännössä havaintoja ja laskelmia täydennetään joskus laboratoriokokeilla. Haasteina ovat päivittäinen vaihtelu, aliraportointi sekä vääristymät mittausmenetelmissä.

Ravinnonsaanti riippuu yksilöllisistä tekijöistä kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, fyysinen aktiivisuus ja raskaus, sekä ympäristötekijöistä kuten taloudellisista resursseista, saatavuudesta ja kulttuurisista tavoista. Oikea ravinnonsaanti tukee kasvua ja kehitystä, luuston terveyttä, immuunijärjestelmän toimintaa sekä energia- ja aineenvaihdunnan tasapainoa, ja sillä on yhteys kroonisten sairauksien ehkäisyyn. Ravitsemussuositukset antavat suuntaviivoja monipuoliselle ja tasapainoiselle ruokavaliolle sekä ravintoaineiden oikealle suhteelle, ja niiden seuraaminen sekä tutkimus ovat keskeisiä osia kansanterveydelle suunnatussa työssä.