ravinnepitoisuuden

Ravinnepitoisuus on ravinteiden määrää tai pitoisuutta tietyssä väliaineessa, kuten maaperässä, kasvien kudoksissa tai vesissä. Maaperän ravinnepitoisuus kertoo, kuinka paljon ravinteita on saatavilla kasvien käyttöön ja miten hyvin ne voivat liueta kosteuden ja pH:n vaikutuksesta.

Maaperässä keskeisiä ravinteita ovat typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) lisäksi pienille määrille tarvittavat hivenravinteet, kuten magnesium (Mg), rikki (S), kalsium (Ca) sekä epäorgaaniset yhteisvaikutukset. Pitoisuudet ilmoitetaan usein mg/kg kuivaa ainetta tai cmol(+)/kg, ja lannoitussuosituksissa käytetään alueittain sovittuja arvoja kg/ha. Ravinnepitoisuus ei yksin kerro saatavuudesta, vaan tärkeää on myös ravinteiden olemassaolo liuennassa muodossa ja kasvin kyky hyödyntää niitä.

Mittaukset ja tulkinta perustuvat maaperä- ja kasvinäytteisiin. Maaperäanalyysit antavat tietoa pitoisuuksista ja vaihtokalvoista, kun taas kasvin näytteet kertovat, miten kasvi hyödyntää tarjolla olevia ravinteita. Näiden tietojen perusteella suunnitellaan lannoitus- ja viljelytoimenpiteet.

Käytännössä ravinnepitoisuuden seuranta tukee kestävää viljelyä. Se auttaa välttämään alilannoitusta ja ylilannoitusta sekä vähentämään ravinnekuormitusta vesistöihin. Ravinnepitoisuuden säännöllinen arviointi on olennaista sekä satoa että ympäristöä varten.