ravinneolosuhteita

Ravinneolosuhteet kuvaavat maaperän tai kasvualustan kykyä toimittaa kasveille välttämättömiä ravinteita sekä niiden saatavuutta. Ne määräytyvät maaperän kemiallisten ja biologisten ominaisuuksien sekä veden ja ilman tilan mukaan. Oikeat ravinneolosuhteet tukevat kasvien kasvua ja satoa; poikkeamat voivat aiheuttaa puutteita, toksisuutta tai ympäristövaikutuksia.

Keskeisiä tekijöitä ovat pH-arvo, joka vaikuttaa ravinteiden liukoisuuteen, orgaanisen aineksen määrä sekä mikrobiaktiivisuus. Maaperän kationinvaihtokyky (CEC) määrittää, kuinka paljon ravinteita maaperä pystyy varastoimaan ja luovuttamaan. Lisäksi veden- ja ilmanvaihto sekä maaperän rakenne vaikuttavat ravinteiden liikkumiseen ja saatavuuteen.

Makroravinteet kuten typpi N, fosfori P ja kalium K sekä mikroravinteet kuten boori B, rauta Fe, mangaani Mn, sinkki Zn, kupari Cu, molybdeeni Mo sekä nikkeli Ni ovat keskeisiä ravinneolosuhteille. Myös kalsium Ca, magnesium Mg ja rikki S vaikuttavat ravinteiden toimintaan. Saatavuus riippuu pH:sta, maaperän suolapitoisuudesta sekä biologisesta kiertokulusta ja mikrobiastosta.

Arviointi perustuu maaperän ravinnetasojen mittauksiin sekä kasvintutkimukseen. Tyypillisiä mittauksia ovat pH, sähkönjohtokyky EC sekä N-, P-, K- ja mikroravinteiden pitoisuudet. Kasvinäytteet auttavat havaitsemaan hyötykäyttöön liittyvät puutteet.

Hallinta sisältää pH:n säätämisen kalkituksen tai happamuuden hallinnan, orgaanisen aineksen lisäämisen sekä oikea-aikaisen ja oikean määrän lannoituksen. Viljelykierto, kattekasvit ja huolellinen kastelu sekä ilmanpoisto tukevat ravinneolosuhteiden vakautta. Ravinneolosuhteiden hallinta on keskeinen osa kestävää viljelyä ja ympäristövaikutusten minimointia.