kalkituksen

Kalkitus on prosessi, jossa kalsiumin suolat, pääasiassa kalsiumfosfaatit, kiinnittyvät kudoksiin tai pinnoille muodostaen kalsifioitunutta materiaalia. Se esiintyy sekä normaalissa kehityksessä että patologiassa, ja sitä tarkastellaan sekä biologisessa että kliinisessä kontekstissa.

Kudoksissa kalkitus jaetaan dystrofiseen ja metastattiseen kalkkeutumiseen. Dystrofinen kalkitus tapahtuu kudosvaurion yhteydessä normaalien veren kalsiumpitoisuuksien vallitessa. Metastaattinen (metabolisesta) kalkitus johtuu veren kalsium- ja/tai fosfaattipitoisuuksien kohoamisesta, usein aineenvaihdunnan häiriöiden seurauksena. Kalkitus voi siten olla sekä osa normaalia fysiologiaa että osoitus taudista.

Hammasterveydessä kalkitus viittaa usein hammaskiveen, joka on plakkiin mineralisoitunutta materiaalia. Supragingivaalinen kalkitus muodostuu hampaiden yläpuolelle, subgingivaalinen hampaiden juurten läheisyyteen. Kalkitus voi ärsyttää ikeniä ja edistää iensairauksien, kuten gingiviitin ja parodontitiitin, kehittymistä. Hoitoon kuuluu ammatillinen puhdistus sekä skaalaus ja juurien puhdistus. Ehkäisy perustuu hyvään suuhygieniaan, säännöllisiin hammaslääkärikäynteihin sekä fluorin käyttöön ja mahdollisiin suuvesiin.