rautatasapainon

Rautatasapainon käsite kuvaa elimistön raudan määrän sekä sen jakautumisen ja käytön tasapainoa, joka mahdollistaa elintärkeiden biologisten prosessien sujuvan toiminnan. Raudan päätehtävät liittyvät hapenkuljetukseen hemoglobiinin ja myoglobiinin kautta sekä useiden entsyymien ja metabolisessa energiataloudessa esiintyvien reaktioiden toimintaan. Rauta saadaan sekä ravinnosta että punasolujen kierrätyksestä, ja sen varastointi sekä uudelleen käyttö tapahtuvat eri kudoksissa, erityisesti maksassa, perna ja luuytimessä.

Elimistön rautatasapaino säädellään monimutkaisella mekanismilla, jossa keskeinen säätelijä on hepcidiini-hormoni. Maksassa tuotettu hepcidiini vaikuttaa ferroportin-nimiseen kuljetinproteiniin solukalvolla; kun hepcidiini on korkealla, ferroportin hajoaa, jolloin raudan vapaa pääsy verenkiertoon vähenee ja imeytyminen mahasuolessa sekä varastointi lisääntyvät. Alhaiset hepcidiinitasot puolestaan lisäävät raudan imeytymistä ja vapauttamista varastosta. Näin rautatasapaino heijastelee sekä ruokavaliota että elimistön raudan tarvetta.

Varastointia ja kuljetusta hoitavat ferritiini ja hemosideriini sekä transferrin ja tranferriinin kylläisyyden tasot. Ferritiini kuvastaa raudan varastoa, mutta se voi kohota tulehduksen yhteydessä akuutin faasin vasteena, mikä tulee tulkita kontekstissa. Yleisiä mittareita ovat serumbilirin raudan, transferriinisaturaatio ja kokonaisrautateori (TIBC), sekä täydellinen verenkuva, joka voi paljastaa raudanpuute- tai raudan ylikuormitusoireita.

Rautatasapainon häiriöt voivat ilmetä erilaisina tiloina, kuten raudanpuutteena ja raudan ylikuormana. Rauta-raivattu anemia ja hemosideroosit voivat vaatia ravitsemuksellisia korjaustoimia, lääkitystä sekä syiden selvittämistä. Ravinnon ja saatavilla olevan raudan laadulla on merkittävä rooli: heme-rauta lihasta imeytyy paremmin kuin ei-heme-rauta; C-vitamiini parantaa imeytymistä, kun taas fytaatit ja polyfenolit voivat heikentää sitä. Rautatasapainon ylläpito on keskeistä veren hapenkuljetuksen, aineenvaihdunnan ja yleisen terveydentilan kannalta.