rasvavarastointi

Rasvavarastointi viittaa siihen, miten keho tallentaa ja käyttää energiaa rasvakudoksissa. Pääasiallinen rasvan varastointipaikka on valkoinen rasvakudos (WAT), jossa triglyseridit kerivät adiposyyttien sisälle suuriin lipidipisaroihin. Vähemmässä määrin rasvaa varastoidaan ruskeaan rasvakudokseen (BAT), joka on sopeutunut energiantuotannon vapauttamiseen lämmöntuotantoon, sekä beigeihin rasvasoluihin, jotka voivat esiintyä WAT:ssa tietyissä oloissa.

Prosessi koostuu kahdesta vastakkaisesta toiminnasta: lipogeneesi ja lipolyysi. Lipogeneesi on rasvojen rakentamista: glukoosista syntetisoidaan acetyl-CoA:ta ja edelleen rasvahapoiksi sekä lopuksi triglycerideiksi, jotka varastoidaan adiposyyttien lipidivarastoihin. Lipolyysi on rasvojen pilkkomista energiaksi: triglyceridit hydrolysoidaan atgl:n, hsl:n ja MGL:n vaikutuksesta vapauttaen vapaita rasvahappoja ja glicerolia. Vapaat rasvahappot kulkeutuvat verenkiertoon albuminina ja toimitetaan kudoksiin palamiseen tai muuhun käytettäväksi energiaksi; gliceroli kulkee maksaan glukoneogeneesiin tai glykero-3-fosfaatin kautta takaisin triglyseridien rakennusaineeksi.

Säätely tapahtuu hormoneilla ja adipokineillä. Insuliini edistää varastointia ja estää lipolyysiä, kun taas kantajahormonit kuten adrenaliini ja adrenaliininopeuttajat aktivoivat lipolyysiä. Adipokinit, kuten leptiini ja adiponektiini, vaikuttavat kylläisyydentunteeseen ja herkkyyteen insuliinille, ja ne voivat osaltaan vaikuttaa rasvavarastoinnin joustavuuteen.

Etu- ja sivupuolet: rasvavaraston jakautuminen kehon eri alueilla vaikuttaa terveyteen. Subkutaarinen rasva on usein vähemmän riskialtista kuin viskeraalinen rasva, jonka liikakasvu liittyy insuliiniresistenssiin, metaboliseen oireyhtymään ja sydän- ja verisuonitautien riskiin. Rasvavarastointi on yksilöllinen ja dynaaminen prosessi, jota säätelevät sekä ravinto- ja energiankulutustekijät että geneettiset ja elämäntapatekijät.