ranitidiini

Ranitidiini on histamiinih2-reseptorin salpaaja, jota käytettiin mahanerityksen vähenemiseen liittyvien sairauksien hoitoon. Se kuuluu H2-salpaajien ryhmään ja yksi sen päämääristä on vähentää mahan happamuutta helpottaen peptisten haavojen, erosioiden ja gastroesofageaalisen refluksin oireita. Ranitidiinin aikaisempi yleinen käyttötarkoitus kattoi mahahaavan, pohjukaissuolen haavan, refluksitiesulman sekä eräät stressihaavat.

Toimintamekanismi perustuu histamiinireseptorien H2 salpaamiseen mahan limakalvolla, mikä pienentää parietaalisten solujen mahanesteen siemennetuotantoa. Suurin vaikutus on käytännössä mahahapon tuotantoon, mutta lääke voi myös lievittää närästystä ja polttelua sekä parantaa suoliston oireita joillakin potilailla. Suun kautta otettavat annokset imeytyvät melko hyvin, mutta suun kautta annetut antacidet tai muut lääkeaineet voivat vaikuttaa imeytymiseen, ja annosten ottamisen ajankohta voi olla huomioitava.

Haittavaikutukset ovat yleisesti lieviä, kuten päänsärky, pahoinvointi, vatsavaivat sekä harvinaisemmat päänpyörtyminen tai uupumus. Pitkäaikainen tai suurten annosten käyttö voi harvoin lisätä infektioriskiä mahalaukusta, ja anti-rasvainen vaikutus voi vaikuttaa joidenkin ravintoaineiden imeytymiseen.

Ranitidiinin turvallisuuskriisi liittyi nitrosamiiniksi epäpuhtauduttuun aineeseen (NDMA), mikä johti useissa maissa tuotteen myynnin väliaikaiseen tai pysyvään poistamiseen markkinoilta 2019–2021. Useat viranomaiset suosittelivat siirtymistä toisiin H2-salpaajiin tai protonipumpun estäjiin. Nykyisin ranitidiinia on harvemmin käytössä, ja hoitoa harkittaessa korvaavia lääkkeitä kuten famotidiini, nizatidiini tai PPI-lääkkeet otetaan tavallisesti huomioon.