erosioiden

Eroosioiden käsite viittaa geologisissa ja ympäristötieteissä ilmiöihin, joissa maa-ainesta irrotetaan, siirretään ja poistetaan pintakerroksista. Eroosion taustalla on yhdistelmä voimia ja aineita, jotka voivat olla luonnollisia tai inhimillisiä. Prosessi muuttaa maaston muotoa, vähentää maan pintakerrosta ja vaikuttaa vesistöihin sekä ekosysteemeihin.

Eroosion mekanismit ja tekijät voivat liittyä veteen, ilmaan, jäähän ja gravitaatioon. Vesi aiheuttaa eroosiota muun muassa sade- ja valaen muodostamien virtaamien kautta sekä pintavalunnuksen avulla; tuuli voi kuljettaa ja hiovia irtonaista ainetta kuivilla, kuivia alueilla; jäätikköeroosio syntyy jäätiköiden liikkuessa ja jähmetyessä; painovoima puolestaan voi aiheuttaa maaston sortumia. Maankäytön muutos, kuten metsien hakkuut, viljelyn harjoittaminen jyrkillä rinteillä ja asuminen rakennettujen alueiden läheisyydessä, voivat lisätä eroosiota.

Tyypillisiä eroosion muotoja ovat vesieroosio (hydrologinen), tuulieroosio (aeolinen), sekä jäätikköeroosio. Vesieroosio voi ilmetä pinnallisena eroosiona, rillien ja kanjonien syntymisenä sekä sedimenttien kuljetuksena vesistöihin. Tuulieroosiossa irtoraeja kuljetaan ja kivet ja hiekanjyvät karaisevat, muokatessaan moreenia ja maaperää. Eroosio voi johtaa maan heikkenemiseen, ravinteidenpoistoon, vedenlaadun heikkenemiseen ja sedimentaation lisääntymiseen jokiin ja järviin.

Eroosion torjumiseksi käytetään maan- ja kasvinsuojelumuotoja, kuten maankäytön parempaa suunnittelua, kasvillisuuden suojausta, maanpeitekasvustoja, terassointia ja kiertoviljelyä. Näiden toimien tavoitteena on vähentää irtoamisen määrää, parantaa maaperän rakennetta ja lisätä vesitaloutta sekä ekosysteemien kestävyyttä.