kiertoviljelyä

Kiertoviljelyä tarkoittaa pellon käytön suunnittelua siten, että samaa peltoalaa viljellään useamman vuoden aikana eri kasvilajeilla. Tavoitteena on parantaa maaperän ominaisuuksia, vähentää kiinnittyneitä ravinteita ja torjua tauteja sekä tuholaisia, sillä muun muassa kasvien jäännösten typensito on parempaa ja maan rakenne sekä vedenläpäisevyys voivat parantua.

Kiertoviljelyn tyypit vaihtelevat pelloilla käytettävän vuorottelun mukaan. Yksinkertaisessa kierrossa peltoala jaetaan muutamaan viljelykasviin, kun taas monivuotisemmissa järjestelmissä korjataan ravinteita ja rakennetta erilaisten kasvien avulla. Palkokasvit, kuten herne tai virno, lisäävät typensidontaa ja voivat vähentää tarvetta mineraalilisälle, kun taas öljypitoiset kasvit, kuten rapsi, voivat täydentää ravinnetarsontaa. Viljakasvit puolestaan tuottavat satoa, mutta voivat köyhtyä, jos maan ravinteita ei hallita kiertokäytännöin.

Käytännössä kiertoviljelyn suunnittelu perustuu peltolohkon maaperäolosuhteisiin, ilmastoon, investointeihin ja markkinoihin. Suunnittelussa huomioidaan esikasvit, kylvöaika, sadonkorjuu sekä mahdolliset lohkon erityisominaisuudet. Monivuotinen kierto vaatii sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä, mutta se voi pitkällä aikavälillä vähentää lannoitus- ja torjunta-aineiden tarvetta sekä parantaa satoa ja maan elinvoimaa.

Kiertoviljelyä pidetään keskeisenä osana kestävää maataloutta ja ekologista viljelyä, sillä se tukee biodiversiteettiä, pienentää maan eroosiota ja parantaa pienviljelyyn soveltuvien peltolohkojen terveyttä. Esimerkki vuorokierrosta voisi olla kevätvehnä – herne – rapsi – nurmi, jolloin kukin kasvilaji palvelee toisiaan ravinteiden ja rakenteen osalta.