maaperäolosuhteisiin

Maaperäolosuhteisiin viittaa alueen maaperän ominaisuuksiin ja tilaan, jotka vaikuttavat sen käyttäytymiseen sekä rakennettavien rakenteiden että ympäristöperusteisten toimenpiteiden näkökulmasta. Termi kattaa sekä maan fysikaaliset että kemialliset ja hydrologiset piirteet sekä maaperän biologisen tilan. Maaperäolosuhteet voivat vaihdella paikasta toiseen ja ajoittain vuodenaikojen sekä veden- ja lämpötilan vaihtelujen mukaan.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat maaperän fyysiset ja mekaniset piirteet, kuten rakeisuusjakauma, tiheys, tiheys, huokos- ja vedenläpäisevyys sekä lujuusominaisuudet (kimmokerroin, puristuvuus, leikkauslujuus). Hydrologiset ominaisuudet, kuten vedenjohtavuus, kosteusprofiili ja pohjamaan vesitasapaino, vaikuttavat routan kestävyyteen, kuivumiseen ja louhintojen sekä perustusten toimintaan. Kemialliset ja biologiset tekijät, kuten pH, suolapitoisuus, kationinvaihtokapasiteetti sekä maaperän mikrobitoiminta, voivat puolestaan vaikuttaa kasvukuntoon ja maaperän kemialliseen stabiilisuuteen.

Arviointiin käytetään sekä kenttä- että laboratorioinvestikaatioita. Kentällä tehtäviä tutkimuksia voivat olla poraus, penetraatiokokeet (SPL, CPT) ja maaperän näytteiden otto. Laboratoriossa suoritetaan esimerkiksi rakeisuusanalyysi, Atterbergin rajoja koskevat testit, vesipitoisuus-, tiheyden- ja läpäisevyystestit sekä lujuus- ja stomiliikutestit. Maaperäolosuhteiden tunteminen on olennaista rakennusten, tienpidon, kaivamisten ja ympäristövaikutusten suunnittelussa sekä riskinarvioinnissa.

Maaperäolosuhteet ovat osa geoteknistä suunnittelua ja maankäytön suunnittelun perustaa, jossa huomioidaan sekä nykyiset että tulevat muutokset ilmastosta, vedenkierrosta sekä maaperän biologista tilaa.