radikalisoitumisprosessi

Radikalisoitumisprosessi viittaa yksilön muutokseen, jossa hän omaksuu äärimmäisiä maailmankuvia ja arvoja, jotka voivat oikeuttaa väkivallan käytön tai syrjinnän. Prosessi on yleensä monisyinen ja kehittyy pitkällä aikavälillä, eikä se etene samalla tavalla kaikille.

Usein siihen vaikuttavat sekä yksilölliset tekijät (identiteetin etsintä, kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta, mielenterveysongelmat) että sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät (ryhmäpaine, vertaistuki, eriarvoisuus, syrjäytyminen, online- ja offline-verkostot). Rekrytoijat voivat hyödyntää kriisejä, identiteetin epävarmuutta ja tarvetta kuulumiselle.

Tyypillisiä vaiheita ei pidä nähdä lineaarisina; yleisesti kuvataan aluksi kiinnostuksen heräämistä ja altistumista ideologialle, sen sitoutumista ja normalisointia, ja lopulta mahdollisen toiminnan käyttöönottoa. Monissa malleissa pysyvyyden tai irtaantumisen mahdollisuus korostuu.

Sähköinen media ja sosiaalinen media ovat merkittäviä kanavia, joissa ideologiat voivat levitä ja joissa yksilöä houkutellaan. Verkostoituminen, sisällön suodatus sekä algoritmien suosiminen voivat kiihdyttää prosessia.

Riskitekijöinä pidetään usein yksilön luottamuksen ja merkityksen puute, sosiaalinen eristäytyminen sekä huolestuttavat elämän tapahtumat. Suojatekijöinä ovat koulutus, perhe- ja yhteisötuki, kriittinen ajattelu sekä mahdollisuudet turvalliseen, rakentavaan vuorovaikutukseen.

Ennaltaehkäisy ja puuttuminen painottuvat varhaiseen tunnistamiseen, luottamukselliseen tukeen sekä yhteisötoimenpiteisiin, kuten koulutukseen, mielenterveys- ja sosiaaliseen tukeen sekä perhe- ja kouluyhteistyöhön. Eri tilanteissa voidaan käyttää deradikalisaatio- tai irtaantumistoimenpiteitä.

Radikalisoitumisprosessi on monimutkainen ja kontekstisidonnainen ilmiö. Tutkimus keskittyy ymmärtämään muutosmekanismeja ja kehittämään tehokkaita ennaltaehkäisy- ja puuttumiskeinoja sekä turvallisia tukiverkostoja yhteiskunnan kaikille osille.