raakaainelähteiden

Raakaainelähteet ovat materiaalien peruslähteitä, joita käytetään laajasti tuotannossa. Ne koostuvat luonnonvaroista, kuten mineraaleista ja fossiilisista polttoaineista, biomassaan pohjautuvista aineista sekä kierrätysmateriaalien kautta saatavista lähtöaineista. Lähteet määrittelevät tuotantoketjun kustannuksia, ympäristövaikutuksia ja geopoliittista asemaa, sillä niiden hallinta on usein kansainvälistä ja monimutkaista.

Lähteet voidaan jaotella päätyyppeihin: luonnonvaraiset raaka-aineet, kuten mineraalit ja metallit sekä fossiiliset polttoaineet; biomassaan perustuvat raaka-aineet, kuten puu ja kasvi- sekä biopohjaiset aineet; sekä kierrätysmateriaalit, joista voidaan saada raaka-aineita ilman uuden luonnon louhintaa. Lisäksi on synteettisiä ja kemiallisia raaka-aineita, joita tuotetaan teollisesti; nämä eivät välttämättä perustu suoraan luonnonvaraisiin esiintymiin, vaan niissä yhdistyvät kemialliset prosessit ja uuden materiaalin valmistus.

Kestävyysnäkökohdat ja toimitusvarmuus ovat keskeisiä kysymyksiä. Yritykset käyttävät due diligence -prosesseja vastuullisen hankinnan varmistamiseksi. Esimerkkejä lainsäädännöistä ovat OECD:n ohjeet vastuullisesta hankinnasta sekä EU:n Conflict Minerals Regulation (2017/821), joka koskee 3TG-mineraaleja (tin, tantalum, tungsten ja kultaa) ja edellyttää toimitusketjun läpinäkyvyyttä. Kierrätys ja kiertotalous vähentävät riippuvuutta uusista luonnonvaroista.

Raakaainelähteet vaikuttavat keskeisesti teollisuuden kapasiteettiin ja innovaatioihin. Maantieteellinen jakautuma ja geopoliittiset tekijät muokkaavat markkinoita, ja kestävä huolto edellyttää sekä ympäristö- että sosiaalisten vaikutusten huomiointia sekä läpinäkyviä hankintaketjuja.