Raakaainelähteet

Raakaainelähteet ovat raaka-aineiden alkuperää ja hankintaprosesseja, joita käytetään tuotteiden ja tuotantoprosessien rakentamisessa. Ne voidaan jakaa primäärisiin luonnonvaroihin, kuten mineraaleihin, metalleihin, fossiilisiin polttoaineisiin sekä biomassaan, sekä sekundaarisiin lähteisiin, kuten kierrätysmateriaaleihin ja urbaanin kierrätyksen kautta saatuihin materiaaleihin. Lähteet kattavat useita toimialoja, mukaan lukien elektroniikka, rakennusteollisuus, energia ja kuluttajatuotteet.

Monet yritykset ja valtiot pyrkivät varmistamaan vastuullisen ja läpinäkyvän hankinnan. Tämä tarkoittaa alkuperän jäljitettävyyttä, vastuullisuuskriteerejä ja eettisiä käytäntöjä koko toimitusketjussa sekä ympäristövelvoitteiden noudattamista. Tarvitaan tiedon saatavuutta sekä sertifiointeja, kuten vastuullisen hankinnan standardeja sekä OECD-ohjeita, sekä mahdollisesti alakohtaisia aloitteita ja sertifikaatteja.

Riski- ja haasteina ovat raaka-aineiden saatavuuden epävarmuus, geopoliittiset jännitteet, hintavaihtelut sekä sääntelyn muutos. Parempi varmistaminen edellyttää monipuolistamista, kierrätyksen lisäämistä, toimitusketjujen vahvistamista sekä suunnittelua ja materiaalipasseja hyödyntämistä. Kiertotalouden edistäminen parantaa materiaalien uudelleenkäyttöä ja vähentää riippuvuutta uusien louhittujen raaka-aineiden käyttöönotosta.

Esimerkkejä raakaainelähteistä ovat kupari, litium ja koboltti elektroniikkateollisuudessa sekä öljy, metallit ja sementti rakennusteollisuudessa. Biopohjaiset raaka-aineet, kuten puu ja biomassatuotteet, muodostavat toisen ulottuvuuden, kun taas kierrätys ja urbaani louhinta täydentävät tarjontaa.