päätöksentekotieteen

Päätöksentekotiede on monitieteinen ala, joka tutkii, miten yksilöt ja organisaatiot tekevät valintoja epävarmuuden vallitessa. Se yhdistää päätöksenteon teorian, tilastotieteen, operatiivisen tutkimuksen, tietojärjestelmät sekä käyttäytymistieteet ja tietotekniikan, ja sen tavoitteena on ymmärtää päätöksentekoprosesseja sekä kehittää työkaluja ja malleja paremman päätöksen tueksi.

Keskeisiä näkökulmia ovat normatiiviset sekä deskriptiviset ja preskriptiiviset lähestymistavat. Normatiivinen päätöksenteko määrittelee, miten valintojen tulisi olla tehtyjä, kun taas deskriptivinen kuvaa, miten ihmiset sekä ryhmät toimivat epävarmuudessa. Preskriptiviset menetelmät puolestaan rakentavat käytännön välineitä, kuten päätöksentekoanalyysiä, monikriteeripäätöksentekoa (MCDA) sekä päätöspuita ja päätöksentekojärjestelmiä. Menetelmistä tärkeimpiä ovat tilastolliset mallit, bayesilainen päätöksenteko, riskianalyysi, simulointi, optimointi sekä koneoppiminen.

Historia yhdistää taloustieteen ja operatiivisen tutkimuksen kehittäen erityisesti rajoitetun rationaliteetin käsitettä Herbert A. Simonilta sekä behavioristisen tutkimuksen vaikutusta epävarmuudessa tehtäviin päätöksiin. Teknologinen kehitys on laajentanut alaa tekoälyn, suurten tietomassojen analysoinnin ja päätöksentekojärjestelmien avulla. Tutkimus ja sovellukset ovat yhä enemmän vuorovaikutuksessa liiketoiminnan, terveydenhuollon, julkisen hallinnon sekä infrastruktuurihankkeiden kanssa.

Päätöksentekotieteellä on laajat sovellukset liiketoiminta- ja strategiapäätöksistä projektinhallintaan, riskienhallintaan, terveydenhuoltoon, rahoitukseen sekä ympäristö- ja kriisinhallintaan. Sen työvälineinä käytetään data-analytiikkaa, simulaatioita, optimoivia malleja sekä päätöksentekodokumentteja, jotka tukevat sekä yksilöiden että ryhmien päätöksiä.