päättymiset

Päättymiset ovat sanan vartaloon liitettyjä morfeemeja, jotka ilmaisevat taivutuksen ja muita grammatikallisia ominaisuuksia. Käytännössä ne ovat pääteiksi kutsuttujaSuffixeja, joita kielessä käytetään sanojen lopussa. Suomen kielessä päättymiset ovat keskeisiä sanojen muodon ja merkityksen muodostumisessa, ja ne vaihtelevat sanan mukaan.

Nimisanojen päättymisiä esiintyy monin eri tapauksin. Esimerkkejä: talo → talossa (inessive, -ssa/-ssä), talon (genitive), talot (nominatiivin monikko). Näissä muodoissa pääte ilmaisee sijan sekä luvun. Taivutusmuotoja muodostettaessa samaa päätejärjestelmää sovelletaan myös muiden nominaalisten sanojen kanssa.

Verbeissä päättymiset ilmaisevat persoonaa ja aikamuotoa. Esimerkkejä: olen (minä olen), olet (sinä olet), olemme (me olemme) – nämä ovat presentin persoonaa. Meniessä aikamuodossa: olin (minä olin), olimme (me olimme). Päätejä käytetään muodostamaan erilaisia aikamuotoja, moduksia sekä persoonaa ilmaisevia muotoja.

Päättymisten tutkimus on keskeinen osa kielitiedettä ja kieliteknologiaa. Ne mahdollistavat sanojen analyysin ja sanelevat kielioppien rakenteen, jolloin voidaan kehittää paremmin oppimateriaaleja, hakualgoritmeja sekä konekäännöksiä. Päättymisten tuntemus auttaa myös vertailevaa kielitiedettä ja kielellistä suunnittelua.