päänsäryn

Päänsäryllä tarkoitetaan kipua tai epämukavuutta pään alueella. Se on oire, ei erillinen sairaus, ja siihen johtavat sekä ensisijaiset että sekundaariset syyt. Ensisijaiset päänsäryt ovat itsenäisiä sairauksia, kun taas sekundaariset syntyvät muun tilan vuoksi.

Eniten tavattuja ensisijaisia päänsärkyjä ovat jännityspäänsärky, migreeni ja klusteripäänsärky. Jännityspäänsärky on tyypillisesti puristava tai tukkiva, kumpuileva kipu molemmilla puolilla päätä, yleensä lievä–kohtalainen, eikä siihen liity usein pahoinvointia tai valoarkuutta. Kesto voi vaihdella minuutteista useisiin päiviin. Migreeni on kohtauksellinen kipu, usein toispuolinen, sykkivä tai jomottava, sekä pahoinvointi tai oksentelu ja valo- tai ääniarkuus. Aura voi esiintyä ennen hyökkäystä. Klusteripäänsärky on erittäin voimakas kipu, usein silmä- tai ohimopäähän, toistuvina hyökkäysjaksoina. Hyökkäysten aikana voi ilmetä autonomisia oireita, kuten vuotavaa silmää tai nenää.

Sekundaariset päänsäryt johtuvat toisesta sairaudesta, kuten infektiosta, tulehduksesta, kallonsisäisistä tiloista, verisuonitapahtumista tai vakavasta traumasta. Tunnistamiseen vaikuttavat äkillinen, erittäin voimakas kipu, uusi tai muuttunut päänsärky iästä riippumatta, neurologiset oireet, kuume, selvä trauma tai muut vaaruliput.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, neurologiseen tutkimukseen ja tarvittaessa kuvantamiseen (MRI/CT). Hoito kohdistuu sekä kivun lievittämiseen että taustalla olevien riskien minimoimiseen: ensisijaiset kipulääkkeet, nesteytys ja lepo sekä yhdistelmähoito migreenissä tai ennaltaehkäisevä hoito pitkäaikaisten kohtausten vähentämiseksi. Ennuste on hyvä suurimmalla osalla primaarien päänsärkyjen vuoksi, mutta sekundaaristen syiden taustalla hoito riippuu taustasyystä. Jos päänsärky muuttuu äkillisesti voimakkaammaksi tai siihen liittyy neurologisia oireita, hakeudu välittömästi hoitoon.