pääkasvu

Pääkasvu on kasvin pituuskasvu, joka tapahtuu apikaalisissa meristeemeissä verso- ja juuripäissä. Tämä kasvu mahdollistaa organisaation pitenemisen ja primaaristen kudosten kehittymisen, kuten epidermiksen, parenkymin ja primaaristen johtojänteiden muodostumisen. Pääkasvun tuloksena verso ja juuri pitenevät ja niihin syntyy uusia lehtiä sekä juuriliitoksia.

Kasvun mekanismit perustuvat apikaalisen meristemen solujen jakautumiseen ja solujen pitenemiseen. Meristemi tuottaa soluja, jotka edelleen erilaistuvat kudoksiksi, ja samalla syntyy kasvin etu- ja takaosan eliaksiaalisia toimintoja. Hormonaalisesti tärkein säätelijä on auxiini, jota syntyy kärjessä ja kulkee pääasiassa alaspäin, säädellen solujen pituuskasvua, kudosten erilaistumista sekä apikaalisen dominanssin ylläpitoa. Apikaalinen dominanssi tarkoittaa, että kärjen aktiivisuus estää aksillaarilehtien budien kasvua; jos kärki vaimenee tai poistetaan, aksillaarilehdet voivat aktivoitua.

Muitakin hormoneja, kuten cytokininit ja gibberelliin, osallistuvat pääkasvun säätelyyn vaikuttaen kasvunopeuteen ja erilaistumiseen. Ympäristötekijät, kuten valo, gravitaatio ja ravinteiden saatavuus, voivat muokata pääkasvun tahtia ja suuntaa.

Pääkasvu eroaa sekundaarikasvusta, joka lisää rungon ja runkopuun paksuutta sivu- meristemejä käyttämällä. Maataloudessa ja puutarhanhoidossa pääkasvun ymmärtäminen auttaa viljelykasvien suunnittelussa, juurten kehityksen ja kasvuston tukemisessa. Termiä käytetään pääasiassa kasveihin liittyvässä kontekstissa; ihmisten pääkasvusta puhuttaessa käytetään muita ilmauksia.