pääjakautuma

Pääjakautuma, tai vallan jakautuminen, on periaate, jonka mukaan valtion tai organisaation toimivalta ja vastuut jaetaan erilleen toimielimiin. Tavoitteena on estää vallan keskittäminen, lisätä vastuullisuutta ja mahdollistaa tarkastus sekä tasapaino päätöksenteossa.

Yleisesti pääjakautumisessa on kolme päähaaraa: lainsäädäntö, toimeenpano ja oikeuslaitos. Lainsäädäntö käsittää lakien laatimisen ja muuttamisen; toimeenpano toteuttaa lait ja hallinnoi hallintoa; oikeuslaitos tulkitsee ja soveltaa lakeja sekä ratkaisee riita- ja rikosasioita riippumattomasti. Näin pyritään tarkastus- ja tasapainosuhteisiin, joissa toisen vallan toimia voidaan korjata toisten kautta.

Suomessa pääjakautuma ilmenee kolmijakoisena järjestelmänä, jossa Eduskunta toimii lainsäädäntönä, hallitus toimeenpanovana sekä oikeuslaitoksena. Presidentin rooli on nykyisin lähinnä ulkopolitiikassa ja seremoniallisissa tehtävissä; sisäpolitiikassa valta kuuluu pääasiassa eduskunnalle ja hallitukselle. Riippumattomat tuomioistuimet turvaavat oikeudenkäytön riippumattomuuden, ja korkein oikeus sekä korkein hallinto-oikeus sekä muut tuomioistuimet ratkaisevat kiistakysymyksiä.

Pääjakautuma nousee myös organisaatio- ja yritysmaailmaan: tehtävien ja vastuiden eriyttäminen sekä sisäinen valvonta minimoivat ristiriitoja ja lisäävät kontrollia. Yleisesti se tarkoittaa esimerkiksi eriyttämää hyväksyntä- ja toteutustehtäviä sekä talous- ja resurssien hallintaan liittyviä vastuunjakoja.

Käytännössä pääjakautuma edistää laillisuutta, jatkuvuutta ja vastuullisuutta sekä antaa eri toimielimille mahdollisuuden tarkastella toistensa toimintaa.