puudutteilla

Puudutteilla on tarkoitettu lääkkeellistä keinovalikoimaa, jolla kivun tuntemus estetään tai vähennetään toimenpiteen aikana. Niiden käytön tavoitteena on mahdollistaa kivuton hoito ja parempi yhteistyö potilaan kanssa sekä lyhyempi toipumisaika. Puudutukset voidaan jakaa paikallisiin, alueellisiin ja yleisiin puudutuksiin sekä paikallisiin pintapuudutuksiin.

Paikallinen puudutus tarkoittaa puudutusaineen antamista suoraan hoidettavan alueen ympärille, esimerkiksi ihoon tai limakalvolle. Alueellinen puudutus vaikuttaa suuremmalle kehon alueelle, kuten raajaan, häntäluuhun tai kasvoihin. Selkäydinkanavasta annettava spinaali- tai epiduraalipuudutus sekä yleinen puudutus, jossa koko keho on unessa anesteetti- ja anestesia-aineiden vaikutuksesta, kuuluvat vaihtoehtoihin yleisyyden ja riskien mukaan. Pintapuudutukset ovat yleisiä hammaslääkinnässä ja pienissä ihotöissä.

Yleisimmät puudutteet ovat paikallisia anestesia-aineita, kuten lidokaiini ja bupivakaiini, sekä niiden sekoitteet. Varhaiset anestesiakeinot kehitettiin 1800-luvulla ja 1900-luvulla, ja nykyään puudutukset suorittavat ammattilaiset, kuten anestesialääkärit, kirurgit ja hammaslääkärit. Puudutukset liittyvät riskeihin, kuten allergisiin reaktioihin, toksisuuteen ja hengityksen tai verenkierron heikentymiseen, joten ne vaativat asianmukaisen annostelun ja potilaan seurannan.

Kuluttajien ja potilaiden on tärkeää saada riittävästi tietoa puudutuksen tarkoituksesta, odotettavissa olevasta vaikutuksesta sekä mahdollisista sivuvaikutuksista ennen toimenpidettä. Puudutteiden käyttö on säädeltyä terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimesta.