Puristusosuutta voidaan lähestyä usealla tavalla. Yleensä se tarkoittaa suureen tai tilavuuteen liittyvää osuutta, joka kokee puristukselle tyypillisiä vaikutuksia, kuten puristusjännityksiä tai puristuksella aiheutettua tilavuuden muutosta. Esimerkiksi materiaalitieteessä ja rakennesuunnittelussa puristusosuutta voidaan kuvata suhdelukuna puristetun tilavuuden (tai massan) ja kokonaistilavuuden (tai massan) välillä, tai sen voidaan määritellä alueiden perusteella, joissa puristukselle altistuneet pisteet ylittävät tietyn kynnysarvon.
Puristusosuutta voidaan arvioida sekä laskennallisesti että kokeellisesti. Laskennassa käytetään usein rakenteiden ja materiaalien kuormitusanalyyseja sekä visuaalisia tai numeerisia malleja (esim. finite element -analyysit) tunnistamaan puristukselle alttiita alueita ja määrittämään suhdelukuja. Mittauksissa hyödynnetään esimerkiksi jännitys- ja venymäantureita, kuormituslaboratorioita sekä kuvantamistekniikoita, joiden avulla voidaan kartoittaa puristukselle alttiiden alueiden kokoa ja jakautumista.
Puristusosuutta käytetään terminä esimerkiksi seuraavilla aloilla: rakennetekniikassa ja geotekniikassa (maapohjan ja rakennusmateriaalien puristusrasituksen arviointi), metallinmuovauksessa ja muovausprosesseissa (puristusvaikutusten osuus kappaleen muodostuksessa), biomekaniikassa (nivelten ja pehmytkudosten puristuskuormien tarkastelu) sekä prosessinhallinnassa, jossa puristuksella on merkittävä vaikutus tuotteen laadulle.