puhdasotteisuuden

Puhdasotteisuus on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiötä, jossa ryhmän, organisaation tai liikkeen sisällä vaaditaan kiistämätöntä moraalista tai ideologista puhtautta. Termi viittaa asenteeseen, jossa epäilyt tai poikkeamat tulkitaan uhkaksi ryhmän yhtenäisyydelle ja jäsenten uskottavuudelle asetetaan kiinteät kriteerit.

Sana muodostuu sanoista puhdas ja otteisuus. Puhtaudella viitataan sekä moraaliseen paineeseen että käsitteelliseen puhtauden ideaaliin, kun taas -otteisuus viittaa siihen, miten ryhmä ottamalla ja hallitsemalla asioita määrittää normaaleja käytäntöjä sekä jäsenten sitoutumista.

Puhdasotteisuutta käytetään erityisesti politiikassa, uskonnollisissa yhteisöissä ja verkon keskusteluissa, joissa keskustelua rajataan ja poikkeavia näkemyksiä saatetaan rangaista. Sitä on usein kuvattu sekä kritiikin kohteeksi, jossa puhtauden vaatimukset ohittavat keskustelun, että keinoksi ylläpitää ryhmän identiteettiä.

Ominaisuuksiin kuuluu epäilemättömyys, vaihtoehtoisten näkökulmien vähättely sekä tiukat normit ja litmus-testit jäsenten kohtaan. Yhteisöjen sisällä puhdettaan ulkopuolisuuden rakentamista sekä sisäistä valvontaa. Puolisukat näkemä kriitikot näkevät ilmiön helposti haitallisena, koska se voi tukahduttaa monimuotoisen keskustelun ja marginaalistaa mieltä.

Puhdasotteisuus liittyy kansainvälisiin käsitteisiin, kuten purity politics, ideologinen puhtaus ja dogmatismi, mutta on erityisesti suomalaisessa keskustelussa kulttuurisesti paikallinen ilmiö, jolla on vaihtelevia merkityksiä kontekstin mukaan.