proteesinfektioissa

Proteesinfektioissa tarkoitetaan infektioita, jotka liittyvät proteeseihin, kuten hammasproteesit, ortopediset implantit tai muut keinotekoiset laitteet. Infektio voi kehittyä proteesin pinnalle ja ympäröivään kudokseen tai aiheuttaa oireita muualla elimistössä. Proteesi-infektio on usein vaikeampi hoitaa kuin tavallinen pehmytkudostulehdus, koska proteesi toimii biofilmin kotina, jonka antibioottihoito ei aina poista kokonaan.

Syy ja riskitekijät liittyvät proteesin pinnalle kolonisoituneiden bakteerien tai hiivojen muodostamaan biofilmiin. Yleisimmät patogeenit ovat Staphylococcus-suvun bakteerit (kuten Staphylococcus aureus ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit) sekä joissain tapauksissa Candida-suvun hiivat. Riskitekijöitä ovat diabetes, immuunivahinko, huono suun tai ihon hygienia, vanheneminen, aiemmat leikkaukset sekä tupakointi.

Oireet riippuvat infektion sijainnista. Suun proteeseissa voi ilmetä punoitusta, turvotusta, kipua, arkuutta tai polttavaa tunnetta proteesin alueella sekä hankalaa istuvuuden ja liikkuvuuden tuntemusta. Ortopedisissa implantti-infektioissa oireina ovat nivel- tai luukipu, turvotus, lämpö ja toiminnan heikkeneminen, joskus kuume.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, tulehduksen merkkiaineiden (esim. CRP, ESR) kohoamiseen sekä mikrobiologiseen tutkimukseen. Tutkimuksiin voidaan sisällyttää näytteiden kerääminen, vierasesineen sonikaatio ja kuvantaminen sekä määritykset hoidon suunnittelussa.

Hoito riippuu infektion sijainnista ja vakavuudesta. Yleensä tavoitteena on pitkähkö antibioottihoito ja tarvittaessa kirurginen toimenpide: proteesin poistaminen tai uusiminen ja/tai kahdenvaiheinen uusiminen, sekä infektion aiheuttaneiden kudosten puhdistaminen. Suun proteeseissa hoito voi painottua proteesin poistoon, kunnossapitoon ja antimykootin/antibakteerisen lääkehoidon yhdistelmään sekä hygienian parantamiseen.

Ennaltaehkäisyönnissä korostuvat aseptiset käytännöt, asianmukainen proteesin huolto ja säännöllinen seuranta sekä riskitekijöiden hallinta. Varhainen havaitseminen ja asianmukainen hoito parantavat ennustetta.