primäärienergianlähteistä

Primäärienergianlähteet ovat luonnossa esiintyviä energianlähteitä, joita on käytettävissä sellaisenaan ennen energiantuotannon muunnoksia. Ne muodostavat energian perusta, josta loppuenergia tuotetaan muuntamalla energiaa esimerkiksi sähköksi, lämmöksi tai liikenteen käyttöön soveltuvaksi energiamuodoksi. Primäärienergianlähteet jaotellaan usein kolmeen pääkategoriaan: fossiilisiin polttoaineisiin, ydinpolttoaineisiin sekä uusiutuviin energianlähteisiin.

Fossiiliset polttoaineet, kuten kivihiili, öljy ja maakaasu, ovat historiallisesti laajimmin käytettyjä primäärienergianlähteitä ja niiden käyttö lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Ydinenergia hyödyntää uraania fissioon ja tuottaa suuria energiamääriä ilman suoraa CO2-päästöä, mutta siihen liittyvät turvallisuus-, jätekäytön ja varautumiskysymykset. Uusiutuvat lähteet, kuten aurinko, tuuli, vesivoima, biomassa ja geoterminen energia, ovat päästöttömämpiä tai vähäpäästöisiä ja luonnostaan uusiutuvia; niiden tuotanto ja toimitus voivat kuitenkin olla riippuvaisia sääolosuhteista, sijainnista ja teknisistä ratkaisuista, kuten energiavarastoinnista.

Primäärienergianlähteet mitataan ja nimetään ennen energiankäyttöä tehtäviä muunnoksia; loppuenergia muodostuu näistä muunnoksista. Energiankäytön tehokkuus, muuntokertoimet sekä ympäristövaikutukset vaikuttavat koko energiajärjestelmän ilmasto- ja turvallisuusominaisuuksiin. Politiikassa pyritään monipuoliseen ja turvalliseen energiamixiin, jossa huomioidaan sekä taloudelliset että ympäristötekijät sekä riippuvuuden hallinta ulkoisista lähteistä.