postisiirtymämetalleiksi

Postisiirtymämetallit ovat alkuaineita, jotka löytyvät jaksollisen järjestelmän ryhmistä 13–16, ja joilla on joitakin siirtymämetallien ominaisuuksia, mutta jotka eivät täytä tiukkaa määritelmää siirtymämetalliksi. Ne eivät yleensä ole niin reaktiivisia kuin alkalimetallit tai maa-alkalimetallit, mutta ovat reaktiivisempia kuin siirtymämetallit. Kemiallisesti ne ovat monipuolisempia kuin ryhmien 1 ja 2 metallit.

Esimerkkejä postisiirtymämetalleista ovat alumiini, gallium, indium, tina, lyijy ja vismut. Näillä metalleilla on useita yhteisiä piirteitä. Niillä on yleensä matalampi sulamispiste ja kiehumispiste kuin siirtymämetalleilla. Ne ovat myös vähemmän tiheitä ja vähemmän kovia kuin siirtymämetallit. Lisäksi postisiirtymämetallit muodostavat usein kovalenttisia sidoksia muiden alkuaineiden kanssa, toisin kuin siirtymämetallit, jotka muodostavat tyypillisesti ionisidoksia.

Postisiirtymämetallien käyttökohteita on monia. Niitä käytetään seosmetalleissa, katalyytteinä, puolijohteina ja pigmentteinä. Esimerkiksi lyijyä käytetään akkujen valmistuksessa ja tinasta tehdään juotetta. Alumiini on kevyt ja kestävä metalli, jota käytetään lentokoneiden, autojen ja rakennusten valmistuksessa. Bismutin yhdisteitä käytetään lääkkeissä ja kosmetiikassa.