polyisosyanaattien

Polyisosynaatit ovat yhdisteitä, jotka sisältävät kaksi tai useampaa isocyanate-ryhmää (-NCO). Näiden ryhmien reaktiot muiden toimivien ryhmien kanssa, kuten polyolien tai amiineiden kanssa, mahdollistavat polyuretaaniverkkojen muodostumisen. Polyisosynaatit voivat olla monomeerisiä, oligomerisiä tai polymeerisiä, ja niiden ominaisuudet riippuvat isocyanate-ryhmien määrästä sekä substituenttien koostumuksesta.

Käyttö ja sovellukset: Niitä käytetään pääasiallisina reaktiivisina ainesosina polyuretaanien valmistuksessa. Reagoidessaan polyolien kanssa ne muodostavat joustavia tai jäykkiä polymeeriverkkoja, joita käytetään vaahtojen, pinnoitteiden, liimojen ja elastomeerien valmistuksessa. Yleisiä kaupallisia tyyppejä ovat MDI (metylenidifenyyli diisocyanate), TDI (tolueenin diisocyanate) sekä niistä valmistetut polymeroidut isosyanaatit kuten PMDI.

Valmistus ja ominaisuudet: Polyisosynaatit syntyvät kontrolloiduissa reaktioissa, joissa di- tai polyisocyanate-ryhmät yhdistyvät eri järjestäytymään muodostaen monin tavoin verkostoituvaa rakennetta. Koostumus vaikuttaa reaktiivisuuteen, viskositeettiin ja lopullisen tuotteen ominaisuuksiin. Kosteus ilmakehässä tai käsittelytilassa voi aiheuttaa epätoivottuja reaktiota, koska isocyanat-ryhmä reagoi veden kanssa muodostaen hiilidioksidia ja epätoivottuja sivutuotteita.

Terveys, turvallisuus ja ympäristö: Isocyanateit ovat hengitys- ja ihon ärsyttäjiä sekä potentiaalisia herkistäjiä; pitkäaikainen altistuminen voi aiheuttaa astmaa ja allergisia reaktioita. Käsittely on tehtävä suljetuissa järjestelmissä, hyvä ilmanvaihto ja suojavarusteet. Ympäristövaikutukset riippuvat koostumuksesta; jätteet ja päästöt on käsiteltävä asianmukaisesti noudattaen voimassa olevia säädöksiä ja turvallisuusohjeita.