amiineiden

Amiineiden ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa typpeä sisältävä amino-ryhmä on kiinnittynyt yhteen tai useampaan hiilirunkoon. Yleisimmät muodot ovat primaariset amiinit (R-NH2), toissijaiset amiinit (R2NH) ja kolmoiset amiinit (R3N). Kun typpiatomiin liitetään neljä hiiliketjua, syntyy quaternary ammonium -ioneja, joita esiintyy yleensä vastikointina eli ammonium-suina (R4N+ X−).

Typen vapaa elektronipari tekee amiineista sekä emäksisiä että nukleofiilisiä. Ne ovat yleisesti heikkoja emäksiä; alifaattiset amiinit ovat yleensä vahvempia emäksi kuin aryyli-amiinit. Konjugaattien happamuudetjakson mukaan alifaattisten amiineiden konjugaatti-ioneilla pKa on noin 9–11, kun taas arylisissa amiineissa, kuten aniliinissa, pKa on noin 4,5–5, eli ne ovat huomattavasti heikompia emäksiä.

Fyysiset ominaisuudet ja reaktiivisuus määräytyvät pääasiassa N:n ympärillä olevien substituenttien mukaan. Amiinit ovat polaarisia yhdisteitä, joilla on taipumus muodostaa veden kanssa vetysidoksia. Primaariset ja toissijaiset amiinit voivat muodostaa tyypillisiä veden kanssa kehruvia, mikä vaikuttaa kiehumispisteisiin ja vesiliukoisuuteen. Monet amiinit antavat kirpeän hajun ja ovat raskaita, ტirtin voivat olla myrkyllisiä tai ärsyttäviä.

Sovellukset ja valmistus: amiineja käytetään laajasti lääke- ja kemianteollisuudessa sekä polymeerien ja väriaineiden precursoreina. Ne syntetisoidaan esimerkiksi nitro-ryhmien pelkistämällä, nitrileistä, tai reductiivisellä amiinaatiolla; primaarit amiinit voidaan valmistaa Gabriel-synteesillä. Amiineja voidaan kohtuullisesti helposti alkyloidaamaan muodostaen sekundaarisia ja tertiäärisiä amiineja sekä quaternary ammonium -suoloja.

Turvallisuus: monet amiinit ovat ärsyttäviä, haihtuvia ja toksisia; hengitys- ja ihokosketus-varoissa on oltava huolellinen.