pintajännitteelle

Pintajännitteelle on suomalaisessa kieliopissa pintajännitteestä käytetty allatiivinen muoto, jolla viitataan toiminnan tai vaikutuksen suunnattuun kohteeseen. Käytännössä kyseessä ei ole erillinen tieteellinen ilmiö, vaan sana pintajännitteelle esiintyy kontekstissa, jossa puhuttu tavoittaa tai vaikuttaa pintajännitteeseen. Esimerkiksi: “pintajännitteelle vaikuttavat tekijät” tarkoittaa tekijöitä, jotka vaikuttavat pintajännitteeseen. Tieteellisessä tekstissä tämä muoto voi esiintyä kuvailtaessa, miten jokin aine tai olosuhde vaikuttaa pinta-alaan tai rajapinnan ominaisuuksiin.

Pintajännite, tai pintajännite, on nesteen rajapinnalla vaikuttava ilmiö, jonka seurauksena neste käyttäytyy ikään kuin rajapinta olisi litistynyt pinnoite. Se voidaan ymmärtää energiana pinta-alaa kohden ja mitataan yksikössä newtonia per metri (N/m). Pintajännite johtuu molekyylien keskinäisistä vetovoimista ja erilaisista vuorovaikutuksista rajapinnalla, esimerkiksi veden ja ilman välillä sekä veden ja muiden nesteiden välillä. Sitä on sekä lämpötilan että lisäaineiden vaikutuksesta; tyypillisesti pintajännite pienenee lämpötilan noustessa ja aineet kuten saippuat tai pinta-aktiiviset aineet voivat alentaa sitä.

Keskeisiä periaatteita ovat Laplaasin laki ja Youngin yhtälö. Laplaasin laki kuvaa hydrostaattista painetta kaarevalla rajapinnalla: ΔP = γ(1/R1 + 1/R2), missä γ on pintajännite. Youngin yhtälö kuvaa kostumisen määrää mede- rajapinnan suhteen: γ_SV − γ_SL = γ_LV cos θ, jossa θ on kosketuskulma. Pintajännitteelle on useita mittausmenetelmiä, kuten tipputestit, Wilhelmy-levymenetelmä ja kapillaarinen kohoamismenetelmä. Esimerkkinä puhdas veden pintajännite at 20 °C on noin 72,8 mN/m; lämpötilan ja lisäaineiden mukaan arvo muuttuu merkittävästi. Pintajännitteellä on laaja sovellushallinta nano- ja mikrohiukkasissa, tuli- ja maalausalalla, sekä kapseloinnissa ja tippujärjestelmissä.