pimiötyötä

Pimiötyö tarkoittaa valokuvafilmien kehittämistä ja paperitulostusta pimeässä tilassa, jossa ei käytetä tavallista huonevaloa. Työskentely tapahtuu yleensä punavaloisessa safelight-alueella, jotta herkkä filmimateriaali eikä kehitysprosessin varhaiset vaiheet kärsi valon vaikutuksesta.

Perusvarusteisiin kuuluvat kehitystankot tai kehityspaikat, kehitysnesteet, kiinnittäjä (fixer), huuhtelu- ja tarvittaessa pito- ja suojaseoksien tarvikkeet. Mustavalkovälineissä käytetään usein kehittäjää, lopetusta (stop) ja kiinnitintä, kun taas värivalokuvauksessa noudatetaan tarkempia prosesseja ja erityisiä ainesosia sekä lämpötilan hallintaa. Lisäksi tarvitaan negatiivin/positiivin käsittelyyn soveltuvaa paperia, suurennuslaitteen valonlähdöineen sekä ajastusta.

Käytännössä kehittäminen tapahtuu pimennysalueella: filmi asetetaan kehitystankoon ja altistetaan kehittäjälle tietyissä lämpötiloissa ja ajoituksissa ennen huuhtelua ja kiinnittämistä. Tulostus puolestaan tehdään suurennuslaitteella, jossa negatiivin läpi valotetaan fotopaperi; paperi kehittyy, pysäytetään, kiinnitetään ja huuhdellaan. Prosessit voivat vaihdella mustavalko- ja väripainannossa sekä eri paperilaadujen mukaan.

Nykyisin pimiötyö säilyttää harrastajapiireissä erityisen aseman, vaikka digitaalinen kuvaus on hallitseva. Pienimuotoiset kodin pimiöt ja pienlaboratoriot ovat yleistyneet, ja osa valokuvaajista harrastaa sekä perinteisiä että kokeellisia prosesseja.

Turvallisuus ja ympäristö huomioivat kemikaalien myrkyllisyyden ja höyryt, asianmukaisen tuuletuksen, suojavarusteet sekä kierrätyksen ja jätehuollon noudattamisen.