pimiässä

Pimiö, or pimiöin mukaan pimiössä, on suljettu, valonpitävä tila, jota käytetään valokuvateollisuuden kehittämiseen, tulostamiseen ja usein myös suurennukseen. Sen tarkoituksena on säilyttää valotuksen ja kemikaalien vaikutus hallittuna, jotta kuvatarkkuus ja kehitysvaiheet eivät häiriinny. Pimiöitä on sekä pienyrityksissä että yksityiskäytössä, ja niitä käytetään sekä mustavalko- että värivalokuvauksen parissa.

Pimiön historia ulottuu 1800-luvulle, jolloin gelatin-silberi -menetelmät yleistyivät. Ennen digitaalista aikakautta valokuvien kehittäminen ja tulostaminen tapahtui kokonaisuudessaan pimiössä. Vaikka digitaalinen valokuvaus on syrjäyttänyt suuren osan kaupallisesta tuotannosta, pimiöt ovat edelleen tärkeitä harrastajille ja oppilaitoksille sekä taidevalokuvauksessa.

Laitteisto ja tilan järjestys ovat yleensä suunniteltu siten, että valon pääsy on rajoitettua. Yleinen varustus sisältää suurennusyksikön (enlarger), negatiivinpidin, tulostusalustan, kehityskulut, lopetussekoitus (stop-bath) ja fijeröintiä varten kehittäjä- ja fiksaatiosäiliöt, lämpö- ja mittauslaitteet sekä kuivatus- tai ripustusalustan. Pimiössä käytetään safelamppua, joka on punainen tai oranssi värilamppu, jotta herkkä paperi tai negatiivi ei vaurioitu.

Prosessi etenee usein vaiheittain: negatiivi asetetaan suurennuslupaaseen ja valotetaan lasittua paperia sen avulla, jonka jälkeen paperi kehittyy kehittäjässä, huuhdellaan lopetusliuoksessa ja kiinnitetään fiksaatiossa ennen loppuhuuhtelua ja kuivumista. Väri- ja erityisprosessit vaativat omat kimppansa, tarkat lämpötilat ja monivaiheiset askeleet.

Nykyään pimiöt voivat toimia sekä perinteisten että hybridien työtiloina, joissa valokuvia kehitetään digitaalisten negatiivien ja perinteisten kemikaaliprosessien yhdistelmillä. Pimiön käyttö painottuu yhä taidevalokuvaukseen ja koulutukseen, vaikka monia prosesseja siirretään digitalisoidun työvirtauksen piiriin.