pilotoinnille

Pilotointi tarkoittaa uuden palvelun, prosessin tai tuotteen kokeilemista rajatussa ympäristössä ennen laajempaa käyttöönottoa. Sitä käytetään sekä yksityisellä että julkisella sektorilla sekä tutkimus- ja kehitystoiminnassa. Pilotoinnin tavoitteena on oppia käytännön toteutuksesta, varmistaa ratkaisutavoitteiden täyttyminen, testata integraatioita sekä kerätä tietoa kustannuksista, suorituskyvystä ja riskeistä ennen isompaa toteutusta. Pilotointi auttaa myös sitouttamaan sidosryhmiä ja parantamaan projektin kommunikaatiota.

Suunnittelu ja toteutus tapahtuvat määrittelemällä pilotin tavoite, laajuus ja aikataulu sekä valitsemalla sopiva ympäristö ja kohderyhmä. Ketä tai mitä pilotoidaan, mitkä ovat menestyskriteerit ja miten niitä mitataan, sekä mitä resursseja tarvitaan. Pilotoinnissa kerätään sekä määrällistä että laadullista dataa, ja sen aikana seurataan keskeisiä mittareita, kuten hyötysuhdetta, käyttäjätyytyväisyyttä ja kustannustehokkuutta. Arviointivaiheessa analysoidaan tulokset, tehdään parannusehdotukset ja päätetään, jatkuuko pilottia laajemmalla skaalalla, tehdäänkö muutoksia tai lopetetaanko hanke.

Hyötyjä ovat pienempi käyttöönoton riski, nopea oppiminen, parempi sidosryhmien sitoutuminen sekä parempi kustannusten ja resurssien suunnittelu. Rajoitteina voivat olla rajallinen yleistettävyys, pilotin aikarajat ja mahdolliset vinoumat otoksessa sekä se, että pilotin menestys ei aina taata menestystä suuremmassa kontekstissa ilman asianmukaisia skaalauksia ja muutosjohtamista. Pilotoinnin oikea ajoitus on silloin, kun epävarmuus on korkea, toteutettava ratkaisu vaatii integraatioita tai sääntelyä sekä kun organisaatio pyrkii pienentämään suuria riskejä ennen laajaa käyttöönottoa. Esimerkkejä ovat IT-järjestelmän käyttöönoton pilotti, uusien palveluprosessien kokeilu terveydenhuollossa sekä julkisen politiikan tai ohjelman esikokeilu.