peruslannoitusta

Peruslannoitusta viitataan yleisesti maataloudessa ja puutarhuriin käytettäviin lannoitteisiin, jotka tarjoavat kasveille tarvittavat pääravinteet tasapainoisesti. Peruslannoitteet sisältävät pääasiassa typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K), jotka ovat keskeisiä kasvien kasvulle ja kehitykselle. Näiden ravinteiden lisäksi lannoitteet voivat sisältää myös pienempiä määriä mikroravinteita, kuten rautaa, mangaania, sinkkiä ja molybdeeniä.

Peruslannoitteet jaetaan useisiin eri tyyppeihin, kuten mineraalilannoitteisiin, orgaanisiin lannoitteisiin ja yhdistelmälannoitteisiin. Mineraalilannoitteet valmistetaan kemiallisesti ja niiden koostumus on tarkkaan määritelty. Esimerkkejä ovat ammoniumnitraatti, superfosfaatti ja kaliumkloridi. Orgaaniset lannoitteet, kuten lannat, komposti ja lannanlannoitteet, sisältävät ravinteita luonnollisessa muodossa ja parantavat samalla maaperän rakennekykyä.

Peruslannoituksen tavoitteena on varmistaa kasveille riittävä ravinteiden saatavuus koko kasvukauden ajan. Lannoituksen tarve riippuu monista tekijöistä, kuten maaperän tyypistä, kasvilajista, ilmastosta ja edellisten vuosien lannoitustavoista. Maaperän ravinteiden tasoa voidaan arvioida maaperänäytteiden avulla, ja sen perusteella suunnitellaan lannoituksen määrä ja ajoitus.

Peruslannoitusta suositellaan yleensä keväällä ennen kasvien istuttamista tai istutuksen yhteydessä. Lannoituksen ajoitus ja määrä vaihtelevat kasvilajien ja kasvualueiden mukaan. Liiallinen lannoitus voi aiheuttaa ympäristöhaittoja, kuten vesistöjen rehevöitymistä, joten lannoituksen tulee olla tasapainoista ja ohjeiden mukainen. Asiantuntijaneuvonta ja maaperän analysointi auttavat optimoimaan lannoituksen tehokkuutta ja ympäristövaikutuksia.