perusajatuksesta

Perusajatus on suomen kielen termi, joka tarkoittaa jonkin asian keskeistä ideaa tai ydinajatusta. Se tiivistää sen, miksi jokin asia on olemassa ja mitä se pyrkii saavuttamaan. Genetiivimuoto perusajatuksesta viittaa tämän keskeisen idean luonteeseen ja sen vaikutukseen esimerkiksi tekstin, suunnitelman tai ilmiön analyysissä.

Etymologisesti perusajatus muodostuu sanoista perus- (pohja, perustava) ja ajatus (idea, ajatus). Käytännössä termiä käytetään laajasti kirjoitetussa teksteissä ja puheessa viittaamaan siihen, mikä on jonkin teoksen tai hankkeen perustava syy tai ohjaava linja.

Käyttö- ja kontekstisidonnaisesti perusajatuksesta voidaan puhua muun muassa seuraavissa yhteyksissä: tieteellisessä tekstissä sen avulla määritellään tutkimuksen tavoite ja teoreettinen suunta; suunnitteluprosesseissa ja liiketoiminnassa se kertoo, mitä ongelmaa ratkaistaan ja millainen on lopputulos; kulttuuri- ja taidekeskusteluissa se auttaa tiivistämään teoksen tai ilmiön ydinviestin.

Perusajatusta voidaan lähestyä kahdella tapaa: tiivistämällä se yhteen tai kahteen lauseeseen, jotka kertovat olennaisen, ja varmistamalla, että kaikki muu sisältö tukee tätä ydintaa. Hyvä perusajatus on selkeä, rajattu ja testattavissa: jos se poistetaan, perusteet menetetään tai kokonaisuus menettää tarkoituksensa. Yleisiä synonyymejä ovat ydinaine, pääajatus ja keskeinen idea.

Näin muodostetaan selkeä perusajatus: määritä ongelma tai tavoite, määritä kohdeyleisö, ja tiivistä olennaiset tekijät yhteen mielekkääseen lauseeseen tai kahteen, jotka ohjaavat jälkimmäistä sisältöä.