peritonealiitti

Peritonealiitti on peritoneumin eli vatsanontelon sisä- ja ulkokalvon tulehdus. Se on yleensä infektiivinen tila ja vaatii usein sairaalahoitoa. Tulehduksen tausta voidaan jakaa primaariseen (spontaani bakteeriperitonealiitti, SBP), sekundaariseen (lähteen perforaatio tai muu intraabdominaalinen infektio) sekä harvemmin tertiääriin peritonealiittiin.

Oireet vaihtelevat; tyypillisiä ovat akuutti vatsakipu ja vatsan jännitys, kuume, pahoinvointi ja oksentelu sekä yleinen huonovointisuus. Maksakirroosia tai ascitesia sairastavilla potilailla oireet voivat olla epäspesifimpiä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn sekä nesteen analyysiin. Paracentesis eli nesteen näytekeräys on avain: neutrofiilien määrä ascitesnesteessä yli 250/mm3 viittaa peritonealiittiin; kulttuurit auttavat etiologian selvittämisessä. Peritoneaalihoitoa saaneilla potilailla diagnosointi perustuu eritteestä tehtyyn neutrofiililaskuun (joillakin ohjeilla raja on >100–150/mm3). Kuvantaminen (ultraäänitutkimus, CT) voi auttaa lähteen paikantamisessa sekundaarisessa peritonealiitissä.

Hoito aloitetaan nopeasti laajakirjoisella antibioottihoidolla. Primaarisessa peritonealiitissä antibioottihoito valitaan kliinisen tilanteen mukaan; sekundaarisessa peritonealiitissä hoito kohdistuu sekä bakteerihoitoon että mahdollisen lähteen poistoon (esim. leikkaus). PD-hoitoa saaneilla potilailla antibiootti voidaan antaa intraperitoneaalisesti.

Ennuste riippuu taustataudista, infektion vakavuudesta ja nopeasta hoidosta. Vakava peritonealiitti voi johtaa sepsikseen, monielinvaurioon tai kuolemaan. Ehkäisy perustuu aseptiseen tekniikkaan, varhaiseen diagnosointiin ja hoitoon sekä riskien minimointiin maksakirroosia sairastavilla.