Yleisimmät syyt maksakirroosiin ovat pitkäaikainen maksainterferenssi kuten alkoholismin aiheuttama maksavaurio, krooniset viirushepatiitit (HBV ja HCV), sekä maksakasvutekijöiden aiheuttama maksaperäinen rasvamaksa (NAFLD/NASH). Muita syitä ovat autoimmuunikset sairaudet, sappeenvirtausta hankaloittavat sairaudet (PBC, PSC), sekä perinnölliset tai metaboliset sairaudet kuten hemochromatosis ja Wilsonin tauti. Sairauden taustalla voi olla useita tekijöitä samanaikaisesti.
Tyypillisiä oireita ovat väsymys, janoisuus ja ruokahaluttomuus, keltaisuus, kutina, laihtuminen sekä nesteen kertyminen vatsaan (ascites) tai jaloihin (ödeema). Komplikaatioita ovat portaalin hipertensio aiheuttamat verihyytymät variksissa, toistuva verenvuoto ruokatorven suonista, haima- ja maksafunktion heikkeneminen sekä maksaarpeutumiseen liittyvä enkefalopatia. Taustaoireista riippuen potilaat voivat huomata myös maksakoonon näkyvyyden muutokset.
Diagnoosi perustuu kliinisiin löydöksiin, laboratoriokokeisiin (esim. bilirubiini, albumiini, INR, maksan transaminaasit, trombosyyttimäärä) sekä kuvantamiseen (ultraääni, elastografia). Lisäksi käytetään arvioinnissa taulukkoja kuten Child-Pugh ja MELD, sekä joskus maksabiopsiaa osoitteenaan lopullista syvyyden arviointia.
Hoito tähtää taustan hoitoon sekä komplikaatioiden ehkäisyyn ja hoitoon. Alkoholin välttäminen, hepatiittiviruslääkitys tai rokotukset, sekä elämäntapamuutokset NAFLD/NASH:ssa ovat keskeisiä. Komplikaatioiden hoitoon kuuluvat nesteenpoisto diureeteilla ja suolavalion rajoitus, paracenteesi, endoskooppinen varices-hoito sekä ensiapuna bulloon-hoidot, haponesto ja entepatiot. Enkefalopatian hoidossa käytetään laktoosihoitoa sekä rifaksimiinia. Vakavimmissa tapauksissa tai dekompensoituneessa maksakirroosissa harkitaan maksansiirtoa.