parthenogeneesiä

Parthenogeneesi tarkoittaa sikiämistä, jossa yksilö kehittyy unfertilisoidusta munasolusta ilman hedelmöitystä. Tällöin jälkeläiset syntyvät ilman siittiön vaikutusta ja ovat usein äidin geneettinen kopio tai kopioista riippuen geneettisesti melko samanlaisia. Parthenogeneesi on sekä luonnollinen että tutkimuksissa esiintyvä lisääntymistapa ja se ilmenee eri tavoin eri eliöillä.

Eri eliöryhmissä parthenogeneesi on yleisempää kuin usein ajatellaan. Kasveissa se voidaan havaita apomiksena, jossa siemen muodostuu ilman fertilisaatiota, ja se mahdollistaa geenivaraston osan säilymisen ilman polveutumista. Eläinkunnassa parthenogeneesi on todettu erityisesti joidenkin hyönteisten, niveljalkaisten sekä liskojen ja joidenkin kalojen ryhmissä. Esimerkiksi joissakin liskolajeissa eläinpuoli on kehittynyt kokonaan naaraina, jotka lisääntyvät parthenogeneettisesti. Joissain kaloissa ja peto-eläimissä on myös havaintoja spontaanista parthenogeneesista, erityisesti yksilöiden pitäessä lainkaan ei-heterogeenistä pariskuntaa.

Mekanismin osalta parthenogeneesissa munasolun kehitys voi tapahtua eri tavoin. Joissain tapauksissa meioosis johtaa diploidiaan palautuvaan munasoluun, jolloin jälkeläiset ovat geneettisesti suhteellisen samanlaisia kuin emo. Toisissa tapauksissa munasolu voi kehittyä ilman meiosia kokonaan ja antaa geneettisesti kopion emoistaan. Tämä voi johtaa matalampaan geneettiseen vaihteluun populaatiossa, mikä vaikuttaa sopeutumiskykyyn pitkällä aikavälillä.

Parthenogeneesillä on kehitys- ja ekologisia merkityksiä: se mahdollistaa lisääntymisen ilman parittelua erityisesti vakaissa ympäristöissä tai tilanteissa, joissa kumppanin saaminen on rajoitettua. Toisaalta se voi vähentää geneettistä monimuotoisuutta ja vaikuttaa pitkäaikaisen sopeutumisen dynamiikkaan. Tutkimusparadigmat kattavat sekä kasvien että eläinten tapauksia, sekä niiden evolutiiviset seuraukset.