parasympaattista

Parasympaattinen hermosto on autonomisen hermoston osa, joka säätelee kehon lepo- ja palautumistoimintoja sekä ruoansulatusta. Sen tehtävänä on edistää energiavarojen varastoitumista, rauhoittaa kehoa ja tukea ruuansulatusta sekä taasttekst. Parasympaattinen järjestelmä on pääasiassa craniosacralinen; sen preganglionic- neuronit sijaitsevat aivorunkojen syvissä ydinalueilla (III, VII, IX) sekä sakraalisilla selkä-yläosilla (S2–S4). Postganglioniset neuronit ovat suurimmaksi osaksi lähellä kohteita.

Neurotransmitteri ja reseptorit: Parasympaattisen voiman välittäjä on yleensä asetyylikoliini (ACh). Preganglioniset neuronit vapauttavat ACh:ta nicotinergisiin reseptoreihin Postganglionisissa hermosolujen solukeskuksissa, ja postganglioniset neuronit vapauttavat ACh:ta muuskarin reseptoreihin (muscarinergisiin) kohde-elimillä.

Funktionaaliset vaikutukset: Parasympaattinen hermosto edistää levon ja aineenvaihdon säätelyä. Se hidastaa sydämen sykettä, supistaa keuhkoputkia sekä lisänsä keuhkojen eritysten tuotantoa. Ruoansulatuskanavassa se lisää suoliston motoriikkaa ja erityksiä ( sylki, mahanesteet, haimankerrokset ) sekä edistää ruoansulatuksen tehokasta toimintaa. Silmässä se aiheuttaa pupillin suppenemisen (miosis) ja lähellä olevien objectsin tarkennuksen. Ihon hiussuonissa vaikutukset ovat vaihtelevia, mutta virtsanerityksessä ja virtsarakon toiminnassa parasympaattinen aktiviteetti voi edistää virtsaamista; virtsarakon detrusor-lihas supistuu ja sisäinen sulkija rentoutuu. Sukupuolielimissä areh myönteisiä, esimerkiksi verisuonista palautuvaa sileää lihasaktviuutta.

Kliininen merkitys: Parasympaattisia vaikutuksia lisätään cholinergisilla lääkkeillä (esim. asetyyli-koliniesteraasin estäjät), mikä voi aiheuttaa syljen, kyynelten ja ruoansulatuksen aktiivisuuden lisääntymistä sekä bradykardiaa. Antikolinergiset lääkkeet vähentävät näitä vaikutuksia. Niiden tasapaino on tärkeä monien elintoimintojen säätelyssä.