paralingvistinen

Paralingvistinen viestintä viittaa vuorovaikutuksen osa-alueeseen, jossa sanallisen viestinnän sisällön lisäksi välitetään merkityksiä äänellisin ja akustisin keinoin. Paralingvistiikkaan kuuluvat ne piirteet, joita kuulija saa kuulemastaan äänestä, kuten intonaatio, sävelkorkeus, voimakkuus, nopeus, rytmi, tauot sekä äänenlaatu.

Paralingvistiset piirteet voivat korostaa, muuttaa tai täydentää sanallista viestiä. Esimerkkeinä ovat kysymysluontoinen intonaatio, korostus tai painotus, puheen tempo ja tauot sekä äänen sävy ja rasitus. Ne voivat ilmentää tunteita, asenteita, epävarmuutta tai varmuutta, ja ne vaikuttavat viestin tulkintaan sekä vuorovaikutuksen sujuvuuteen ja kohteliaisuuteen.

Paralingvistiikka eroaa puheen sisällön semanttisesta merkityksestä; sitä tarkastellaan usein yhdessä puheen laadun, rytmin, prosodian sekä muiden viestinnän ulottuvuuksien kanssa. Prosodi ja äänenlaatu ovat keskeisiä osa-alueita. Tutkimus kattaa sekä kielellisen vaihtelun kulttuurien välillä että yksilölliset erot.

Käytännön sovelluksissa paralingvistiikkaa tarkastellaan kielten opetuksessa, puheentunnistuksessa, käytettävissä olevien käyttöliittymien suunnittelussa sekä mediaviestinnässä. Menetelmät voivat sisältää akustista analyysiä, kuten korkeuden (pitch), keston, intensiteetin mittauksia sekä kuuntelijatutkimuksia.