paksuuntamista

Paksuuntaminen on prosessi, jossa nesteen viskositeetti kasvaa ja neste muuttuu paksummaksi tai geeliksi. Sitä tavoitellaan monissa sovelluksissa, jotta koostumukset ovat hallittavissa, virtaaminen haluttua ja vakaat suspensiot pysyvät sekoitettuna. Paksuuntaminen voi tapahtua luonnollisesti tai keinotekoisesti ja siihen liittyy sekä kemiallisia että fysikaalisia muutoksia.

Mekanismit ja keinoja paksuuntamiseen ovat moninaiset. Lisäaineet muodostavat polymeeriverkoston tai sitoutuvat toisiinsa, mikä lisää vastusta liikettä. Gelaatio ja ioniset vuorovaikutukset voivat lisätä viskositeettia. Myös fysikaaliset prosessit, kuten veden haihtuminen, lämpötilan muutos sekä suolan tai muiden ionien vaikutus, voivat muuttaa koostumusta. Yleisiä paksuntimia ovat polysakkaridit (esimerkiksi guar- ja locust bean -jukset, xanthan, carrageenan), selluloosasta johdetut aineet (CMC, HPMC) sekä proteiinit kuten gelatiini.

Sovellukset ja teollisuusalueet vaihtelevat. Elintarvikkeissa paksuntamista käytetään kastikkeiden, jälkiruokien ja valmisruokien koostumuksen hallintaan sekä stabilointiin. Kosmetiikassa ne mahdollistavat oikean levittyvyyden ja tasaisen rakenteen voiteissa, shampoissa ja muissa tuotteissa. Maaleissa ja pinnoitteissa viskositeetin säätö parantaa käsiteltävyyttä ja levittymistä. Lääkevalmisteissa ja suspensioissa paksuntaminen auttaa liuosten vakauden ja oikein jakautuvan saannin turvaamisessa.

EU- ja kansainväliset säädökset ohjaavat paksuntajien käyttöä elintarvikkeissa ja muissa tuotteissa, ja monet ainesosat voivat saada elintarvikkeiden lisäainenopeiden (esimerkiksi E-numerot) valvonnan alaisia. Paksuuntamisen suunnittelussa huomioidaan sekä suorituskyky että turvallisuus.