paksendajat

Paksendajat ovat aineita, joita lisätään nesteisiin viskositeetin lisäämiseksi sekä rakenteen ja suspensioiden stabiloinnin varmistamiseksi. Niitä käytetään laajasti elintarvikkeissa, kosmetiikassa, lääkevalmisteissa sekä teollisissa prosesseissa. Paksendajat voivat olla luonnollisia tai keinotekoisesti modifioituja hydrocolloideja.

Luokittelu ja esimerkit: Luonnollisia paksendajia ovat esimerkiksi tärkkelykset (maissitärkkelys, perunatärkkelys), gummit (ksantaanikum, guar- ja karrageeni), pektiini sekä gelatiini ja selluloosapohjaiset aineet. Keinotekoisia tai modifioituja hydrocolloideja ovat esimerkiksi karboksimetyyliselluloosa (CMC), hydroksimetyyliselluloosa (HPMC) sekä muut polymeerit. Hydrocolloideja voidaan käyttää paksuntamisen lisäksi gelien muodostamiseen ja stabilointiin.

Toimintaperiaate: Paksendajat sitovat vettä ja muodostavat viskoosin liuoksen tai verkoston, joka rajoittaa aineen liikettä ja parantaa rakenteen jäykkyyttä sekä suspensioiden ja emulsioiden stabiilisuutta. Osa aineista toimii erityisesti gelointina tai stabilointina.

Käyttökohteet: Elintarvikkeissa paksentajat antavat kastikkeille, keitoille, maitotuotteille sekä hilloille halutun rakenteen ja auttavat vaahdon sekä muiden koostumusten hallinnassa. Kosmetiikassa ne antavat voiteille ja shampoille täyteläisyyttä sekä vakauden. Lääkevalmisteissa niitä käytetään suspensioiden ja joidenkin annostusmuotojen hallinnassa.

Sääntely ja turvallisuus: Monissa maissa paksendajat kuuluvat elintarvikelisäaineisiin ja niille myönnetään hyväksyntä sekä nimellä että mahdollisesti E-numerolla. Turvallisuusarvioinneissa tarkastellaan muun muassa allergia- ja intoleranssiriskejä sekä pitkäaikaisturvalluutta. Joidenkin aineiden turvallisuudesta on keskustelua ja käytännöt voivat vaihdella markkina-alueittain.