pakokaasun

Pakokaasu tarkoittaa polttomoottorin palamisen sivutuotteena syntyviä kaasuja ja hiukkasia, jotka pääsevät pakoputkiston kautta ilmaan. Se muodostuu sekä polttoaineen palamisen tuloksena syntyvistä kaasuista että moottorin toiminnan aikana syntyvistä epäpuhtauksista. Päästöjen koostumus riippuu polttoaineesta, moottorin kuormituksesta, lämpötilasta ja käytetyistä päästöjenhallintateknologioista.

Tyypillisiä pakokaasun päästöjä ovat hiilimonoksidi CO, typen oksidit NOx, hiilivedyt HC sekä hiilidioksidi CO2. Pienhiukkaset PM sekä erilaiset aldehydit ja muut epäorgaaniset tai orgaaniset yhdisteet voivat esiintyä, erityisesti diesel- ja rupuspolttoaineilla. Päästöjen määrä ja laatu vaikuttavat sekä ilmanlaatuun että ilmastonmuutokseen, koska CO2 on kasvihuonekaasu ja NOx sekä PM voivat aiheuttaa terveysvaikutuksia sekä ilmanlaadun ongelmia.

Sääntely ja mittaus: useissa maissa on käytössä ajoneuvojen päästöstandardit, kuten Euroopan unionin Euro- standardit (nykyisin Euro 6 ja sen täydennykset sekä WLTP/RDE-mittaukset) sekä Yhdysvaltain EPA-tasot. Päästöjä seurataan sekä laboratoriotesteissä että todellisessa ajossa, ja järjestelmät tarkentuvat jatkuvasti saavuttamaan tarkemman ja alhaisemman päästötason.

Päästöjen hallintaan käytetään erilaisia teknologioita, kuten moottorin säätöä, kolmitiekatalysaattoria bensiinimoottoreissa, sekä dieselmoottoreissa hiukkassuodattimia (DPF) ja NOx-päästöjä vähentäviä järjestelmiä (SCR). Myös pakokaasun kierrätys (EGR) ja kokonaisvaltainemmat moottoriteknologiat auttavat pienentämään päästöjä.

Kehitys kohti puhtaampaa liikennettä näkyy esimerkiksi siirtymänä sähköajoneuvoihin sekä puhtaampien polttoaineiden ja polttoainetehokkaampien moottoreiden kautta. Pysyvä trendi on suurempi energiatehokkuus ja vähäisempi ympäristökuormitus pakokaasuista.